Joskus eteen avautuu yllättävä, vapaa, aikatauluttamaton, suunnitelmaton aikalahja. Toisinaan sellainen suorastaan putoaa nenän eteen, kuten minulle tänään. Olin aamulla jo seitsemän jälkeen liikenteessä, matkalla  kahdeksalta alkavaan tapaamiseen. En ollut ennättänyt kauaksikaan kotoa, kun sain puhelun ja tapaaminen peruuntui. Refleksinomaisesti käännyin kannoillani palatakseni kotiin. Ennättäisin sittenkin juoda kahvia, syödä aamiaista, meikata ja harjata hiukseni. Jutella lasten […]

Ainahan se on mielessä. Nimittäin kiire. Tai kiireen selättäminen. Ajoissa ehtiminen. Riittävä valmistautuminen. Kaiken muistaminen. Kiireestä stressaaminen ja rauhallisempien aikojen kaipuu. Krista kirjoitti kauniisti kiireestä ja kiireettömyydestä. Kiirettähän voi kaiketi torjua ainakin kolmella eri tavalla: Järjestää elämänsä niin, ettei tarvitse koskaan tehdä, mennä eikä ehtiä minkään tietyn aikataulun mukaan. Ei välitä eikä stressaa, vaikka ei […]

Kuinka kasvatan lapsiani? Ovatko metodini lapsille hyväksi ja ohjaavatko ne heitä oikeaan suuntaan? Kasvatanko tyttöä vai poikaa? Onko sukupuolella ylipäänsä väliä lastenkasvatuksessa? Olenko lasteni seurassa riittävällä intensiteetillä ja riittävästi läsnä? Olenko introvertti vanhempi? Mitä se tarkoittaa ja onko se ok?  Näitä kuumia vanhemmuuteen liittyviä aiheita minäkin olen pyöritellyt mielessäni. En pelkästään viime aikoina, vaan kokonaisen […]

Minulla on kaksi läsnäolon astetta, siltä tuntuu. Joko olen läsnä täysillä tai sitten olen täysin muissa maailmoissa. Arki on väkisinkin pitkälti tuota ensimmäistä sorttia, myönnetään. Töissä ja perheen asioita hoidellessa on pakko keskittyä, muuten tilanne riistäytyy käsistä. Esimerkiksi arkiaamut ovat läsnäolon näkökulmasta todella intensiivistä aikaa. Säädön määrä on käsittämätön, kun kiskotaan ylös, ruokitaan, puunataan ja […]

Toimittaja Jenny Lehtinen koki ahdinkoa ruuhkavuosien ikeessä ja päätti kokeilla Sielukoulua. Tietoisuustaidoista ja mindfulnesista puhutaan paljon, ja olen itsekin näihin ajattelutapoihin tutustunut jo työnikin puolesta. Joitakin oppeja taidan arjessani toteuttaakin. Mutta enimmäkseen koen tietoista läsnäoloa vain silloin kun tilanne on rauhallinen ja hallinnassa. Miten sitä samaa tyyneyttä ja rauhaa saisi tuotua myös niihin kaoottisiin hetkiin, […]

Puhutaanko vähän kotitöistä? Tai oikeammin eräästä kodinhoitoon ja siisteyteen liittyvästä pienenpienestä yksityiskohdasta. Tämä todella kiinnostaa minua. Nimittäin: missä te säilytätte puolipitoisia vaatteita? Etenkin jos perheessänne on monta henkilöä. Meillä on yllättävän harvoin mitään kriisejä likaisen tai puhtaan pyykin kanssa. Mutta ne puolipitoiset! Olemme sillä tavalla suht siivoa väkeä nuorimmaista myöten, että usein päivän jälkeen päällä […]

Voin olla väärässäkin, mutta minusta tuntuu, että elämä saattaa olla juuri nyt ruuhkaisimmillaan. Näillä me mennään: harrastava esiteini (itsenäinen ja osaava, mutta vielä monenlaista apua ja mahdollistamista kaipaava; toisinaan kiukkuinen) harrastava alakoululainen (reipas, mutta erittäin paljon apua ja mahdollistamista kaipaava; välillä vastarannankiiski) harrastava päiväkotilainen (iloinen ja sopeutuvainen, mutta myös varsin uhmaikäinen) kaksi työssäkäyvää aikuista (jonkin […]

”Tänä vuonna mä aion tehdä tulosta. Treenaan tavoitteellisemmin, hankkiudun maratonkuntoon.” ”Lupaan, että raahaan itseni salille vaikka väkisin. Nyt lähtee läskit, perkele.” ”Koti kauniiksi. Hankkiudun eroon kaikesta mikä ei ole designia tai tarkoituksenmukaista. Oman elinympäristöni detox alkaa nyt!” ”Haluan seikkailla! Matkustan ainakin kolmeen uuteen maahan ja tutustun ainakin kolmeen uuteen ihmiseen. Tahdon vaihtelua!” ”Pois mukavuusalueelta! Tänä […]

Pimeä ei häiritse minua. Otan sen tähän vuodenaikaan annettuna. Sopeudun ja sulaudun siihen. Silmä nauttii puiden karuista silhueteista. Valonpilkahdukset tuntuvat armolta. Villakangastakki, huivi ja hansikkaat lämmittävät ja suojaavat, kun kuljen vastatuuleen. Aamun pimeydessä rattaita työntäen päiväkodille ja sieltä töihin. Illan pimeydessä päiväkodille ja sieltä rattaita työntäen kotiin.  Lumi sataa ja viipyy hetken. Ehdimme juuri rakentaa […]

Aina välillä unohdan sen. Sen, että yksi meistä on vielä ihan pieni. Hän on vielä päiväkodissa ja hädintuskin oppinut kuivaksi. Hän nukkuu vielä päiväunia, eikä ole istunut kauankaan autossa kasvot menosuuntaan. Hän osaa pukea vasta muutaman vaatekappaleen itse ja saattaa pudota ”isojen keinusta”, koska unohtaa pitää kiinni. Kaikkien näiden WhatsAppien, Koululainen-lehtien, Putous-sketsien, tubettajien, luomivärien, Instagram-kuvien, […]