Ylellä on tapana valita ”vuoden sana”. Tänä vuonna se sana saattaa olla metatyö. Metatyöstä on toki puhuttu ennenkin; sehän on sitä työtä, jota ”työ teettää”. Asioita, jotka on tehtävä ja muistettava ennen kuin pääsee varsinaisesti hommiin – tai ennen kuin homma on varsinaisesti paketissa. Toimittaja Jenny Lehtinen toi metatyön käsitteen uudelle tasolle ja räjäytti monen […]

No niin, se on taas loppuvuosi käsillä. Haluaisinkin hyvissä ajoin herätellä teitä kaikkia työelämän ja perhe-elämän pyörteissä tanssahtelevia kollegoja VARAUTUMAAN JOULUKUUHUN! Julkaisin viime vuonna kirjoituksen otsikolla Työssäkäyvän suurperheen äidin selviytymispakkaus joulukuun varalle. Mutta julkaisin sen aivan liian myöhään, vasta joulukuun kymmenentenä päivänä, jolloin tilanne on jo pahasti päällä. Tänä vuonna ei mokata, eikös niin! Tänä […]

Bättre liv -blogin Eerika kysyi taannoin Liebster Award -haasteen yhteydessä, että ”otatko vai vältteletkö riskejä elämässä”. Ja minä vastasin hetkeäkään empimättä, että ”välttelen, ehdottomasti”. Sillä sellainen minä olen. Tai sellaiseksi olen oppinut. Muistan, että joskus aikoja sitten tapasin haalia itselleni kaikenlaista haastavaa, josta sain kyllä paljon irti, mutta myös stressasin aika tavalla. Ehkä lasten myötä […]

”Lapseton ystävä kyseli Facebookissa, mitkä kaikki lapsiperhestereotypiat pitävät paikkansa. Vastaus on helppo: kaikki ja eivät mitkään. Täysin tapauskohtaista.” Näin totesi Project Mama ja tekaisi meille ruuhkavuosibarometrin. Joko olet käynyt osallistumassa? Minusta kyseessä on kyllä enemmänkin ”lapsiperhebarometri” kuin ”ruuhkavuosibarometri”, koska väitteet eivät mielestäni käsitelleet ollenkaan niitä elämän osa-alueita, joista varsinainen ruuhkan tunne tapaa syntyä… Siis työelämän, […]

Normipäivä. Olen illalla editoinut tekstejä vielä kymmenen jälkeen ja herään aamulla silmät sikkarassa. Tällä kertaa tavanomaistakin aikaisemmin, sillä jopa meidän kahdeksaan menevät koululaiset nukkuvat vielä, kun sudin ripsivärit silmiini ja lähden töihin. Yritän ruuhkaisina aikoina tehdä itselleni aina edellispäivänä töistä lähtiessäni seuraavan päivän to do -listan, jotta aamulla ei menisi aikaa haahuiluun ja orientoitumiseen. Tämän […]

Tämä syksy on tuonut tullessaan yllättävää huolta ja surua. Olen ollut myös poikkeuksellisen väsynyt. Luulen, että nimenomaan suremisen ja huolehtimisen vuoksi, ja siksi, etten ollut osannut varautua tällaiseen. Suru ja huoli ovat minussa usein yhtä aikaa ja päällekkäin, ja se tuntuu osapuilleen samalta kuin valtavan hyökyaallon alle jääminen. (Voisin kuvitella.) Erillään koettuina surun ja suuren […]

Ajelin aamuruuhkassa töihin. Sadepisarat täplittivät autojen ikkunoita. Kaduilla ihmiset kietoivat neuleitaan ja pikkutakkejaan tiukemmin ympärilleen. Käänsin autoradion päälle. Verdin aaria tunkeutui sielun sopukoihin ja valutti lohtua mieleeni. En ole masentuneisuuteen taipuvainen, mutta pikkuisen kaihomielinen aika-ajoin. Sanon aina, että se on minun karjalaisin piirteeni. Joskus haikeus vain valtaa mielen. En säiky sitä. Oikeastaan se on kaunista. […]

Otsikon voi ymmärtää konkreettisesti. En todella harrasta kukkapenkkien kitkemistä enkä mitään sellaista, mitä nyt puskille ja perennoille yleensä tehdään…jakamista…tai muita, öö, huoltotoimenpiteitä. Talon entisten omistajien perustama kukkapenkki heräilee keväällä, kukoistaa keskikesällä ja kuihtuu syksyllä. Vähän se alkaa olla jo ränsistynyt, enkä tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu. Mutta minulla vain yksinkertaisesti on aina tärkeämpää puuhaa kuin […]

Sadekesän fiilis on aavistuksen blues. Sen poljennossa on vähän painava vire ja käynti on verkkainen. Monina päivinä maailma pysähtyy iltapäivän tunneiksi, kun ikkunalasin takana kesän vihreys on niin riippuvaa ja vetistä. Katselen keittiöstä pihalle. Tummat pilvet lipuvat halki korkean taivaan. Tuulikin taivuttaa taas omenapuiden oksia. Talossa on hiljaista. Lapset ovat vetäytyneet huoneisiinsa, rakentelemaan kuka mitäkin. […]

Intensiiviset lomaterveiset! Alkukesä oli sekä töissä että siviilissä sanalla sanoen vauhdikas. Lomalle putosin työkiireiden melskeestä kuin jyrkänteen reunalta tyhjyyteen astuen. Ilmalennon aikana työasiat pyörivät vielä mielessä ennenkuulumattoman sinnikkäästi. Vasta toisen lomaviikon puolivälissä, kun avasin kylmälaukusta huurteisen oluen ja kaivoin varpaani merenrannan kuumaan hiekkaan, tunsin olevani oikeasti rento ja vapaalla. Mistään lepolomailusta ei kyllä pääse puhumaan. […]