Uraäidin ruuhkavuodet -blogissa julkaistiin tänään vierasbloggaukseni, jossa kerron omia näkemyksiäni siitä, miksi työn ja perheen yhteensovittaminen tuntuu meidän perheessämme sujuvan aika kivasti.  Kirjoitukseni lopussa viittasin Väestöliiton puheenjohtajan Maria Kaisa Aulan teeseihin perheen ja työn sopusoinnun merkityksestä. Sopivasti juuri tänään Väestöliitossa starttasi hieno Maailman paras syy -kampanja, joka pureutuu vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisen tematiikkaan. Kampanjan tavoitteena on helpottaa perheen […]

Onko teillä vahvat sisäiset äänet? Kuuletteko te niiden äänen hyvin ja seuraatteko usein ääniänne? Minun sisäinen ääneni on aina ollut aika kuuluva, ja olen myös ollut taipuvainen toimimaan sen mukaisesti. Suoraan sanottuna olen hitsin huono toimimaan sitä vastaan. En kyllä tiedä, onko siitä seurannut pelkkää hyvää. Ainakin sisäinen ääneni on vienyt minut erilaisiin seikkailuihin, mutta […]

Unta odotellessani ajattelin, että päivä oli ollut täydellinen. Ajattelin, että tässä, tässä on kaikki, mitä elämältä kaipaan. – – – Olin herännyt lauantaina aamuvarhaisella. Muu perhe nukkui vielä, kun pukeuduin, keräsin tavarani ja lähdin. Aurinko nousi ja rautatieasemalla tuoksui tuore kahvi. Nappasin pahvimukin ja smoothien mukaani ja nousin junaan. Matkan aikana suunnittelin vielä vähän tulevan päivän […]

Joskus rasittaa nämä ruuhkavuodet. Aina pitää valita, minkä tärkeän asian jättää tekemättä. Enkä tarkoita nyt mitään ”ulkopuolelta tulevia odotuksia”, vaan ihan itseni / perheen / arjen toimivuuden kannalta olennaisista juttuja. Jos menen tänään jumppaan, pihatyöt jäävät jälleen kerran tekemättä, vaikka kevät on jo pitkällä ja meillä on vielä lasten pulkatkin talon seinustalla. Jos teen kerrankin pihatöitä, […]

Punaviini on värjännyt huulemme ja tupakansavu kiemurtelee pöytien yläpuolella. Me istumme tässä jo ties kuinka monetta tuntia. Puhumme ja nauramme. Olemme välillä hilpeitä, välillä haudanvakavia. Oma nokkeluutemme ilahduttaa meitä aina uudestaan, ja olemme koko ajan kaikki vähän rakastuneita. Toisiimme. Ehkä poikaystäviimme. Tai johonkuhun uuteen, vielä hieman vieraaseen. Itseemme. Nuoruuteen, sillä nuoria me vielä olemme. Kerromme […]

Ensimmäinen on hän, jonka kanssa ystävystymme jo ennen kuin osaamme kunnolla puhua. Hän on ollut aina. Sitten siihen tulee joukko muita, ja pian me olemme jo koululaisia. Muutaman vuoden ajan me kaikki haemme paikkojamme. Riitelemme. Nakkelemme niskojamme. Olemme mustasukkaisia. Jotkut tapaavat salaa. Liikumme vaihtelevissa parimuodostelmissa. Opettelemme ystävyyttä.  Aika kuluu. Opimme ymmärtämään, ettei tarvitse aina olla […]

Olin, että nyt leivon. Ihan jääkaapista löytyvistä aineksista. Spontaanisti. Hyvän suolaisen piirakan. Iltapalaksi. Mutta sitten mä olinkin, että  kirsikkatomaatit ovat pilaantuneet mozzarella on mennyt vanhaksi ainoa juusto, joka jääkaapista löytyy, on halloumikiekko keitin vahingossa iltapalalle kaikki kananmunat ei ookkaan kermaa Ja sit mä olinkin, että nääh, kaadan lasillisen viiniä ja katson Ylen vaalitenttiä. Pysytään vain […]

Onko teillä koskaan sellainen tunne, että toistatte itseänne? Minä ainakin jauhan samoja laineja robotin lailla. Aamusta iltaan. Viikosta toiseen. Vuosi vuoden perään. Arkiaamuisin: ”Huomenta muruseeeeet. Aika nousta ylös.” ”Haloo! Nyt oikeasti äkkiä ylös. Kohta tulee kiire.” ”Heeeeei pikkarainen, joko jaksaisit nousta? Nooooin, tulehan syliin. Laitetaanko sulle vähän maitoa?” ”Vedä vessa ja pese kädet!” ”Nyt vauhtia […]

Perjantai-iltapäivä. Olo on kuin maaliin juosseella maratoonarilla. Viikon työt on saatu siihen malliin, että istumme viimeisen tunnin kollegan kanssa ideoimassa juttuja, jotka eivät ole aivan akuuteja. Virkistävää. Viime viikot ovat olleet tosi tiukkoja, joten hetki luovemmalle ajatustyölle tulee tarpeeseen. Varttia vaille neljä lyömme pillit pussiin ja lähdemme tahoillemme hakemaan lapsia. Kerrankin hyvissä ajoin. Soitan esikoiselle […]

Puhelin soi kesken arki-illan pahimman hässäkän. ”Pirkko Pirkkolainen Suomen Kulta- ja hopeakierrätys ooyystä iltaa. Olisko sulla hetki aikaa? Kuten joka kodista, varmasti teiltäkin löytyy rikki menneitä koruja, parittomia korviksia ja muita kulta- ja hopeaesineitä, jotka vaan kuljeksivat nurkissa…” ”No ei oikeastaan. Voi meillä jotain olla, mutta… Mulla on tässä itse asiassa…” ”Kyllähän joka perheessä nyt […]