Olipa Hesarissa oivallinen juttu työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Myös jutun yhteydessä ollut vinkkiboksi oli mainio. Ammatteja ja työnkuvia on monenlaisia, eikä jokaisessa duunissa ole mahdollisuutta kovin kummoisiin joustoihin.* Kuitenkin esimerkiksi osittainen hoitovapaa on usein järjestettävissä silloinkin kun varsinaisen työajan puitteissa ei ole mahdollista tehdä etätöitä tai suunnitella itse työnsä sisältöjä ja aikatauluja. Ja entistä enemmän […]

Olen kärsinyt viime aikoina epämääräisen ärtyneestä olosta. Pitkään kummastelin, mikä nyt niin rasittaa, kunnes tajusin, että ympärilläni elää tammikuun ryhtiliikehtijöiden joukko. He, jotka ovat ryhtyneet aloittamaan aamunsa vihersmoothieilla. He, jotka ovat jättäneet alkoholin. He, jotka kokeilevat vegaaniruokavaliota. He, jotka käyvät nyt viisi kertaa viikossa aamuspinningissä. Ajalle tyypillisesti kaikki uudet askeleet terveyden tiellä, kaikki uudet superfoodkokeilut […]

Herrrrrrranen aika. Karuselli-blogi täytti vuoden jo joulukuun puolella, enkä minä huomannut asiaa ollenkaan. Tällaista se on näiden pienokaisten kanssa. Aika rientää, ja ennen kuin huomaammekaan, ne jo ponnistavat jaloilleen ja alkavat elää omaa elämäänsä. Haluaisin sanoa vain sen, että mua naurattaa säännöllisesti tuo blogini kuvauksen loppuosa. ”Koti, kakarat ja konttori. Myös kaupunkia, kulttuuria ja kaupunkikulttuuria.” Hehheh, […]

Olenkohan koskaan tehnyt oikein tosissani uudenvuoden lupausta? Tuskin. En ainakaan sellaista, jonka olisin pitänyt. En ole vannovaa sorttia enkä sitä paitsi myöskään kovin kurinalaista sorttia. Nyt vuodenvaihteessa, lasten jo nukkuessa, kellon lähestyä puoltayötä erkanin hilpeästä juhlaseurueesta terassille kuuntelemaan rakettien räiskettä ja mietin, olisiko jotain, mitä tahtoisin tulevalle vuodelle luvata. Olin ehkä hivenen liikuttuneessa mielentilassa ja […]

Välillä minusta tuntuu, että suorittaminen on päivän sana. Suorittaminen ja syyllisyys. Minne menenkin, ihmiset kertovat ahdistuneina paineistaan. ”En suoriudu koskaan riittävän hyvin ja soimaan itseäni jatkuvasti sen vuoksi.” Päivittäin kuulen, kuinka ihmiset murehtivat hirvittäviä syyllisyydentunteitaan. ”Tunnen olevani epäkelpo ja riittämätön, enkä ymmärrä, miksi en pysty parempaan. Miksi olen tällainen?” ”Kukaan ei moiti sinua ilkeämmin kuin […]

Joulukuu on aina yhtä järkyttävä. Tai itse asiassa se on viime vuodet ollut nousujohteisesti kerta kerralta järkyttävämpi, koska muuttujien määrä (lapset, työt, lasten harrastukset, remonttikohteet jne.) on perheessämme kasvanut jatkuvasti. Ei pidä ymmärtää väärin. Tykkään joulukuusta. Tykkään työstäni. Tykkään erityisen paljon lapsistani ja tykkään vieläpä niiden harrastuksistakin. Tykkään tietenkin myös tästä talostamme, mutta remonteista en […]

Toimitus haastoi minut kokoamaan oman ”en ole koskaan…” -listani. Ja täältä pesee! En ole koskaan… …ostanut mitään verkkokaupasta. (Olen tässä asiassa muinaismuumio, tiedetään. Ei vaan ole tullut tarvetta.) …tallentanut mitään tv-ohjelmaa tai -elokuvaa. (Kertoo ehkä television säälittävän olemattomasta roolista elämässäni.) …ottanut tatuointia. (Kukaan ei ikinä meinaa uskoa, kun kerron, että sekä minä että puolisoni olemme […]

Istuin eräänä iltana lukemassa Kodin Kuvalehden Suorat sanat -palstalta tätä kirjoitusta. Päässäni käynnistyi välitön ajatusmyrsky. Susanna Rantanen on 39-vuotias yrittäjä ja 5-vuotiaan pojan äiti. Kirjoituksessaan hän kannustaa pitkään perhevapailla olevia äitejä tehokkuuteen, itsensä ammatilliseen kehittämiseen ja kaikenlaiseen ”supernaiseuteen”. Samoin hän muistuttaa kotiäitejä huolehtimaan taloudellisesta turvastaan. Rantasen mukaan pitkät perhevapaat ovat arvovalinta, jonka kustannuksista perheen tulee itse […]

Ainakin MinEna ja Emmi kirjoittivat lokakuussa keinoista, joiden avulla lapsiperhe selviää arjesta. Näitä on aina tosi mukava lukea. Moni keino on toki yleisesti käytössä, mutta vanhemmat ovat myös ihanan luovia pikkulapsielämää pyörittäessään. Hyvä te kaikki! Meillä haasteita eloon tuo muutama seikka: – Perheessä on tosi eri-ikäisiä lapsia: taaperosta esiteiniin. Jokaisen arki on rytmiltään hieman erilaista.– Vanhemmat […]

Kun äiti sairastuu, hän ei ensin usko tilannetta todeksi. Hän herää aamuyöllä kurkkukipuun ja pyörii vuoteessaan vielä tunnin pari. Kun on aika nousta, hän menee vessaan ja katsoo itseään peilistä. Ehkä Buranaa? Pelkkä veden nieleminen sattuu.  Arkiaamun hässäkkä tempaa mukaansa. Ennen kuin äiti huomaakaan, hän istuu ruuhkabussissa matkalla töihin. Olo on surkea, mutta ainakaan kuumetta […]