Uraäidin ruuhkavuodet -blogissa julkaistiin tänään vierasbloggaukseni, jossa kerron omia näkemyksiäni siitä, miksi työn ja perheen yhteensovittaminen tuntuu meidän perheessämme sujuvan aika kivasti. 

Kirjoitukseni lopussa viittasin Väestöliiton puheenjohtajan Maria Kaisa Aulan teeseihin perheen ja työn sopusoinnun merkityksestä. Sopivasti juuri tänään Väestöliitossa starttasi hieno Maailman paras syy -kampanja, joka pureutuu vanhemmuuden ja työelämän yhdistämisen tematiikkaan. Kampanjan tavoitteena on helpottaa perheen ja työn yhdistämisen palapelin ratkomista työpaikoilla ja kodeissa sekä kannustaa työpaikkoja kehittämään toimintatapojaan perheystävällisiksi. Toivotan menestystä kampanjalle ja kannustan lämpimästi sekä kaikkia työnantajia että kaikkia perheellisiä työntekijöitä (tai sellaiseksi ehkä tulevaisuudessa haluavia) toimimaan sen eteen, että työpaikkojen perheystävälliset käytännöt yleistyisivät ja monipuolistuisivat.

Kuva: Väestöliitto

Kannattaa käydä tutustumassa kampanjan nettisivuihin. Siellä on hienoja materiaaleja, keskusteluja, videoita, luentoja, tietoa ja neuvontaa.

Ja kannattaa käydä myös Uraäidin tontilla ottamassa osaa keskusteluun. Oma vierasbloggaukseni oli sarjan kolmas, ja samaan aiheeseen on toivottavasti tulossa vielä lisääkin näkökulmia ja kommentteja. Perhe-elämän ja työelämän hyvä tasapaino on hyödyksi koko yhteiskunnalle!

p.s. Hieman minua häiritsee tuo kampanjan nimi, en mahda sille mitään. En nimittäin itse ajattele niin, että nimenomaan lapsiperheet olisivat jotenkin muita parempi tai paras syy työnantajapuolelle kehittää reiluja ja joustavia käytäntöjä. On paljon muitakin hyviä syitä. Enkä voi ajatella, että nimenomaan lapset olisivat myöskään työntekijänäkökulmasta muita parempi saati paras syy haluta ja vaatia työelämään inhimillisyyttä. On paljon muitakin hyviä syitä. Vastustan sellaista ajattelua, että työelämän inhimilliset piirteet, kuten nyt erilaiset joustot ja vapaat, olisivat ensisijaisesti tarpeen perheellisille. Kuka tahansa voi niitä työuran varrella kaivata ja haluta, eivätkä lapset saa olla ainoa hyväksytty syy.