Joinakin päivinä

Joinakin päivinä heräät pää puuroisena. Olet nukkunut huonosti, etkä jaksaisi mitään.

Lapsesi ovat pahantuulisia ja pitävät ärsyttävää ääntä. Jugurttipurkki valuttaa sisuksensa sormillesi ja lasi hajoaa lattialle. Juuri kun olet eteisessä valmiina lähtöön, huomaat, että neulepaitasi helma on täynnä sormenjälkiä.

Liikenne takkuaa. Pyöränkumi tuntuu tyhjältä. Autoilija sekoittaa pakan pysähtymällä antamaan tietä, vaikka sillä olisi etuajo-oikeus. Huidotte toisillenne vuorotellen ja sinä kiroilet sisäänpäin.

Ylämäki tuntuu raskaalta. Risteyksessä bussi ajaa tietä ylittävän oravanpoikasen yli.

Aurinko on yllättävän korkealla ja ohimoa vihlaisee. Tiedät jo migreenin olevan tulossa. Katupöly tuntuu hampaissa asti.

Vastaan tulevat ihmiset näyttävät tympeiltä ja jotenkin rumilta. Koko maailma näyttää jotenkin rumalta.

– – –

Toisina päivinä olet yhtä väsynyt, mutta väsymyksen sumu silmissäsi tekee maailmasta vain aavistuksen utuisen. Lapset tuntuvat pehmoisilta ja höytyväisiltä. Silittelet niiden hiuksia hajamielisesti.

Olet lempeä ja täynnä armoa itseäsi kohtaan. Ei haittaa, että kaikki on vähän rosoista ja kesken. Elämä on ihan hyvä juuri näin.

Töihin pyöräillessä nouseva aurinko silaa kaiken kullalla, ja tuntuu kuin olisit elokuvassa. Jokainen vastaatulija näyttää kauniilta ja mielenkiintoiselta; jokaisen sisällä tarina, jonka haluaisit kuulla. Maailma on lumoava säröineenkin.

maisema.jpg

Todellisuudessa maailma on mitä on, kaikki sateenkaaren värit ja harmaan eri sävyt. Elämä on rumaa ja kaunista ja kertakaikkiaan tosi tavallista. Ihmiset ovat yhdenlaisia, toisenlaisia, eivät sen kamalampia tai ihanampia kuin sinäkään. Ja sinä, sinä olet mikä olet. Sopiva, et mitenkään ihmeellinen, ihan ok.

Olet jo oppinut, ettei sillä ole mitään merkitystä, miltä maailma tai muut ihmiset juuri tänään näyttävät ja tuntuvat. Se on vain heijastusta omasta voinnistasi ja fiiliksestäsi, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Oma mielentilasi on se suodatin, jonka läpi kaiken näet. Se ei ole totuus ympäröivästä maailmasta.

Muista tämä niinä päivinä, kun kaikki näyttää kamalalta ja elämä on ahdas.

Unohda tämä niinä päivinä, jolloin auringon kulta sokaisee sinut ja onni humahtaa päällesi kuin puhdas, valkoinen lakana.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Asioilla ei ole tapana järjestyä

Viimeksi tänään kuulin, kuinka johtajana toimiva henkilö totesi erään työyhteisön haastavaa tilannetta pohtiessaan, että asioilla on tapana järjestyä.

En voisi olla enempää eri mieltä. En ylipäänsä usko minkäänlaisiin johdatuksiin, kohtaloihin tai ”näin on tarkoitettu” -ajatuksiin. Suhtaudun penseästi kaikenlaisiin uskomuksiin. Asiat tapahtuvat joko suunnitellusti, onnistuneiden ratkaisujen seurauksena, virhearvioiden vuoksi tai sattumalta. Ei ole olemassa mitään lainalaisuutta, jonka vuoksi asioilla olisi tapana järjestyä. Asioiden perusluonteeseen ei kuulu sellainen tapa.

Joskushan käy niin, että jonkin prosessin lopputulos kääntyy, ainakin sillä erää, parhain päin. Mutta siihen parhain päin kääntymiseen ovat vaikuttaneet lukuisat seikat. Sekä aktiiviset teot ja tahtotilat että monesti myös sattumalta tapahtuneet asiat. Se, että lopulta kävi hyvin, ei koskaan, missään vaiheessa, ollut vääjäämätöntä.

Yhtä hyvin olisi voinut käydä huonosti. Tai keskinkertaisesti. ”Asioilla on tapana järjestyä” on minusta aika näsäviisas toteamus, kun se esitetään sen jälkeen kun on selvitty kuivin jaloin hankalista ajoista tai kiperästä pinteestä. Vaikeuksien keskellä tai epätietoisuuden velloessa se taas on lähinnä epätoivoinen yritys luoda uskoa johonkin vääjäämättömyyteen. Jota. Ei. Oikeasti. Ole. Olemassa.

En tiedä, lohduttaako tuo lausahdus oikeasti ketään. Jos lohduttaa, niin hyvä. Lohtua ei kai koskaan ole liikaa. Ehkä se valaa uskoa ja antaa pontta tehdä jotakin asioiden eteen. Koska itsestään asiat etenevät suotuisaan suuntaan vain jos on hyvä tuuri. Mäihä. Flaksi. Näin uskon. Jos uskoo ihmeisiin ja rohkenee heittäytyä tuurin varaan, niin mikä ettei, siitä vain. Hyvällä onnella pääsee jälkeenpäin toteamaan, että kylläpä kyllä, näinhän se on, asioilla on tapana järjestyä, myhäil, myhäil.

Jos taas hommat menevät niin sanotusti perseelleen, niin kummasti tuo falski sanonta unohtuu tai feidataan huomaamattomasti taka-alalle.

Tokihan voi aina ajatella, että ”juu, nyt meni näin, mutta kyllä tällä kaikella on lopulta jokin tarkoitus, lopulta asiat kuitenkin menevät niin kuin on tarkoitettu”.

No, itse en usko, että on olemassa mitään tarkoitettua. On vain valintoja ja sattumia, onnea ja epäonnea, viisaita ja epäviisaita toimintatapoja.

Mutta tietenkin tätä ajatusharhaa voi jatkaa loputtomiin, vaikka kuolinvuoteelle saakka. Sillä tavallaan joo: viimeistään siihen mennessä asiat ovat todellakin järjestyneet, tavalla tai toisella. Tai vähintäänkin kaikki epäonnistumiset ja virhearviot voi nähdä oppimisen kokemuksina ja rikkautena, joka tuotti suurta viisautta (jonka voi sitten viedä mukanaan hautaan).

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään