Tänään olikin oikea omenapäivä. Hain viikonloppuna asukastoimikunnalta mehumaijan lainaan mehun tekoa ajatellen. Kokeilin myös kuivata omenoita. Omenat haalin kasaan läheiseltä omakotitaloalueelta ja siirtolapuutarhalta, jossa on paljon omenoita tarjolla ohikulkijoille. Omenasato on tänä vuonna valtava, joten vähensin siis omalta osaltani omenoiden hävikkiä melko tehokkaasti. 

Omenoita kuivasin pari pellillistä ihan uunissa. Kuivuri olisi tietenkin ollut kätevämpi, sillä meillä ei ole edes kiertoilmauunia. Alemmassa kuvassa yksi pellillinen vähän isompia ja paksumpia viipaleita on menossa vielä toiselle kuivauskierrokselle uuniin. Leikkasin viipaleet ihan veitsellä, ja osasta tuli vähän liian paksuja, joten niiden kuivumisessa kesti tosi kauan. Kaikenkaikkiaan omenaviipaleet taisi olla 7 tuntia uunissa n. 60 asteessa uunin luukku raollaan. Ihania nuo siemenkotien jättämät tähtikuviot.

Ensimmäistä kertaa tein ihan itse mehua. Aikasemmin oon seurannut vaan vierestä. Mehua tuli mehumaijallisesta omenoita n. 3 litraa. Aika hidasta hommaa, mutta tuli kyllä hyvääkin! Melko voimakkaan makuista mehua, joten sekaan täytyy laittaa vähän vettä. Sokeriakin lisäsin pienen määrän, sillä osa omenoista oli melko kirpakoita.

Mehun teosta ylijääneestä mäskistä siivilöin omenasoseen, ja sitä tulikin yllättävän paljon. Pari ystävää lupasi jo onneksi vastaanottaa sosetta, sillä meillä on sitä jo pakkanen täynnä. 

Pienestä määrästä sosetta ja pakkasessa olleista lehtitaikinalevyistä pyöräytin vielä omena-vaniljaviinereitä. Soseeseen sekoitin vaniljakreemijauhetta, koska ajattelin jauheen antavan hyvää makua ja rakennetta soseeseen. Vähän epäilytti täytteen paistonkestävyys, mutta se toimi tosi hyvin. Täyte ei liikkunut tai sulanut uunin kuumuudessa. Erilaisia taittelutyylejäkin kokeilin: muutama ihan onnistuikin, suurin osa ei. Ainakin tuli hyviä, vaikkei niin kauniita.