Väreillä vai ilman?

Olen nyt viikon ajan yrittänyt tallentaa pihan loistokkaita värililjoja kameraani. Nämä liljat ovat hieman huikentelevaisia, ja ne keikistelevät katsojalle ja viekottelevat hehkullaan. Niiden muoto on runsas eivätkä ne piilottele ihailijaansa lainkaan.

Mutta se tallennus! Kuinka vaikeaa voikaan olla saada kuva ilmentämään sitä, mitä toivoisi! Milloin on liian aurinkoista, milloin hämärää. Välillä taustan rakennukset sekoittavat kukkien kauneuden ja välillä kuvaaja tuntuu olleen enemmän kahvilla kuin läsnä itse kuvaustapahtumassa. Pitäisi varmaan käydä jonkinlainen kuvauskurssi tai opetella osaavampien ihmisten kanssa, kuinka kasvikuvissa korostetaan värejä oikein – Kerttusen tädin taidot eivät nyt ihan riitä kaikkeen. 

Onneksi luonto korjaa kuvaajan (ja kasvattajan) erheet ja näyttää juuri siltä, että kyllä se elämä jatkuu tästä ensikin vuonna. Ehkä jopa parin siemenentaimen verran runsaampanakin.

Kuvaajahenkilö ruudun tällä puolella voisi päästä kuitenkin itsensä kanssa selvyyteen siitä, pitääkö kukkakuvien olla räiskyviä vai seesteisiä – ja tietysti siitä, onko liljojen paikka lopulta juuri tuossa kohden pihaa.