Kauraravintola auki, asiakkaat karkuteillä

Tein sen taas, nimittäin aloitin lintujen ruokinnan liian myöhään. Tai en ole varma: tinttejä pyörii talipalloillamme tasaisin väliajoin nokkimassa iloa elämäänsä ja ravintoa höyhenpeitteen alle. Tarkasti ottaen talipalloja on tarjolla vain yksi kerrallaan, kaunissa ekaluokkalaisen nikkaroimassa isänpäivälahjatelineessä, mutta varapalloja on purkki pullollaan, joten enemmänkin nokkijoita saisi käydä.

Mutta kauralyhteestä en ole osuttanut yhtään tinttiä tai muuta tirppaa koko sinä aikana, kun lyhde on ollut tarjolla linnuille. Kaurabaari on auki, tervetuloa vaan nautiskelemaan!

Näky on kaikesta huolimatta kovin viehko. Etupihan hennossa kasvussa oleva ruotsinpihlaja tarjoaa oivan telineen lyhteelle ja siitä todistuksena naapurilla näytti olevan samanmoinen asetelma oman sisäänkäyntinsä edessä. Siinä, missä meidän lyhde näyttää koskemattomalta, on heidän lyhteensä hajotettu maahan levälleen ja alusta on pupun jälkiä täynnä. Yhtäkkiä olenkin hyvin kiitollinen siitä, että sekä lyhteemme että nuoret puuvartiset kasvit ovat saaneet olla ristihuulten koskemattomina tämän talven ajan.

Joka tapauksessa olen ihaillut kovasti tätä lyhdettä ja sen taustana kasvavia marja-aronioita tässä viime päivinä. Joten olkaapa hyvä, tässä on helmikuinen suosikkikasviyhdistelmäni teille ihailtavaksi!

Vuonna 2014 tarkastelen maailmaa tutkivin silmin ja pyrin bongaamaan pihalta jotain, joka saa suupieleni kääntymään hymyksi. TÄMÄ arjen kauneutta esittelevä postaussarja ILMESTYY AINA KUUN KYMMENENNEN PÄIVÄN TIENOILLA. Tammikuun suosikkikasvini löytyy täältä, kliks vaan!