Säkillinen maaperää, kiitos!
Syksy on alkanut ja nyt on paras aika istuttaa iloa ensi vuodelle. Pääni sisällä soi jo haaveilun äänet: Ooh, väriä! Aah, runsautta! Iih, kasviuutuuksia!
Siihen, mihin kasvit laittaa kasvamaan, kannattaa kuitenkin kiinnittää hieman huomiota, jotta ne eivät näänny tai jätä lopulta kasvamatta. Eipä olisi mitään hyötyä sillä, että kasvattelen unelmiani pelkkien verkkokalvojeni takana. Mutta se, että puutarhassa ei menesty mikään, on harhaa: jos mikään muu ei ota onnistuakseen, niin horsma, voikukka tai heinä ainakin!
Suuri osa niistä kasveista, joita rehevyydestä haaveileva pihatonttu toivoo palstalleen, on runsaasti ravinteita kaipaavia kasveja. Siispä mikä tahansa kivien sekainen multamaa (kuten meillä) tai tönkkösavi (kuten sekin meillä) ei saa rehevää kasvua aikaiseksi. Yleensä menee vielä niin, että nallekarkit ei ole jaettu naapurien kesken tasan, vaan joku kokenut tai älykäs (lue: ei grynderi) osaa laittaa pihalleen parhaan kasvualustan ja toinen naapuri on tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä saa ilmaiseksi pihalleen. Eli käytännössä routivaa savea ja rikkaruohokivipeltomelkeinmultaa.
Tarhurilla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Kasvit valitaan sen mukaan, millaista maata on tarjolla. Tämä on viisaan tarhurin päätös.
2. Maaperä muokataan vastaamaan haluttujen kasvien kasvuolosuhteita. Tämä on työteliäs vaihtoehto, sellainen puupäätarhurin päätös.
Arvaa, kumpaa meillä käytetään 🙂
Mistä tiedän, minkä verran mikäkin kasvi tarvitsee ravinteita? Hyvä vinkki on kulkea ulkona luoden silloin tällöin ympäristön kasveihin silmäyksiä. Tien pientareilla, siinä sepelin päällä kasvavat kapealehtiset, tuulessa huojuvat heinät, jotka eivät pahemmin piittaa maan viljavuusvaatimuksista. Sen sijaan viljelypeltojen ojissa kasvaa rotevia, isolehtisiä kasveja, jotka huutavat kosteutta ja ravintoa rehevälle kasvulleen. Meidänkin pihassa anorektikolta näyttävät kasvit päätyvät hiekka-multamaahan ja lihaa luidensa ympärille vaativat saavat saven sekaisen mullan ja kompostin lisäksi kourallisen kanan kakkaa kasvuvoimakseen.
Edellistä vielä parempi vinkki on mennä taimistolle ja tarkistaa valon ja ravinteiden tarpeiden määrä purkissa olevien tietojen avulla. Tarvittaessa paikalla oleva koulutettu henkilökunta kertoo meille tumpeloille vastauksen. Tai niiden puuttuessa puutarhurin paras kaveri on rouva Google.