Hyvää lokakuuta, arvon suomalaiset

Tämä ruska-aika on upeaa! Siinä on yksi syistä, miksi menimme aikoinaan naimisiin tällä päivämäärällä. Valitettavasti ruskan jälkeen paljastuu Karu Totuus siitä, että elämme todella pohjoisessa maapallon kolkassa. Sen näkee siitä, kun katsoo omia valokuvakansioita: vielä syyskuussa löytyy pihakuvia pinottain, mutta sen jälkeen – ei mitään ennen joulua.

Meillä oli lapsena lokakaivo, kun kunnallisverkko ei vielä ylettynyt taajama-alueen ulkopuolelle. Yhdeksänkymmenluku muutti sen, ja minä muutin myös. Nykyisin meillä on lokakuu. Yhtä ankeita molemmat loat, ja marraskuussa on tulossa vielä ankeampaa. Joka muuta väittää, on hullumpi kuin puutarhan virallinen hullu.

Olen ajatellut, että jokaiselle kuukaudelle pitäisi olla se oma juttunsa. Syyskuu on metsäkuukausi sienineen, puolukkoineen ja kranssivarpuineen. Marraskuulle olemme kaverini kanssa viritelleet glögikauden avajaiset, jolloin voi pistää pihalle myös hyvällä omallatunnolla ensimmäsiet talvi- eli jouluvalot. Mutta lokakuu siinä välissä, mikä voisi olla sen juttu? Pitääkö paeta viimeisten muuttolintujen kanssa ulkomaille?

Miten sinä selätät tummuuden ja synkkyyden?