Ominaisuudet, joita jokainen supernainen kaipaa
Kestävä, näyttävä ja helppo!
Arvonsa tuntevan naisen tavoin harjaneilikka osaa odotuttaa itseään, sillä kukinnan ihanuutta joutuu odottamaan vuoden siitä, kun laittaa siemenet multaan muhimaan. Se on kaksivuotinen kasvi, joka tekee ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna täyteläisiä kukkapallukoita vartensa päähän. Värivaihtoehtoja löytyy valkoisen ja punaisen eri sävyissä, minulla on kasvanut eniten tätä anilliininpunaista, intensiivistä versiota.
Kukinta alkaa joskus lupiinien puskiessa viimeisiä kukkiaan, siinä heinäkuun alkupuolella. Harjaneilikan kasvukumppaneina olen ihastunut lupiinin lisäksi tuossa yläkuvassa näkyvään hirssiin ja alapuolella monivuotisen salviaan.
Harjaneilikan pallukkamaista kukintoa on kiva yhdistää tähkämäisiin kasvipareihin, samoin sen ympärille sopivat kasvit, joiden lehdet ovat rotevia tai muuten vaan näyttäviä. Harjaneilikan kukat tulevat uhkeimmiksi auringossa, maaperän suhteen se ei ole niin kovin nuuka. Kukintaa voi lisätä keräämällä harjaneilikkaa maljakkoon: leikattu varsi tekee uusia haaroja ja kimput säilyvät maljakossa pienen ikuisuuden. Kannattaa uskaltaa, vaikka ainakin pienen määrän kohdalla kukkavarsien vähentäminen voi tuntua hankalalta!
Harjaneilikan kasvatusopit olen saanut mummoltani. Vaikka kasvin voisi vallan mainiosti antaa siementää maahan ja nousta siitä itsekseen, pienellä (suurella) puuhalla kukinnasta saa hurrrjan paljon runsaamman, ja jos puutarhaan haluaa kukintaa, runsaus on valttia. Siksi hullu puutarhuri tietysti näpertelee kasviensa parissa.
Mummoni viisaudet kolmeen kohtaan tiivistettynä ja oma kikkani bonuksena:
1. Anna harjaneilikan kehittää siemeniä elokuussa, minkä jälkeen sen lehtiruusuke kuolee. Varistele siemenet hallitusti kasvupaikalle tai anna tipahtaa maahan ihan itsekseen. Siemennyksen jälkeen kasvin jämät voi nakata kompostiin. (Ruusukkeen kehittymistä voit edistää kylvämällä jo valmiita siemeniä joskus kukinnan loppuvaiheilla, heinäkuussa. Ota siemenet talteen edellisenä vuonna, ne säilyvät kasvukykyisinä vuosia.)
2. Istuta nousseet taimet keväällä uudelleen: nosta ne varoen ylös, erittele elinvoimaisimmat taimet istutettavaksi ja töki penkkiin niin, että niistä jää vain muutama sentti näkyviin. Etäisyyttä kannattaa olla vähintään viisi senttiä, viisitoistakaan ei haittaa. Hullu puutarhuri laittaa ne miljoona pientäkin sinne jonnekin kehittymään, etteivät poloiset joudu kompostiin. Mikäli kasvit ovat valmiiksi sopivin välein, multaa varret niin, että ohuempi ja rennompi varsi jää lisätyn mullan alle.
3. Kun hankit harjaneilikkaa pihaasi ensimmäistä kertaa, kylvä siemeniä kahtena peräkkäisenä vuotena. Näin varmistat, että jatkossa kukkia on jokainen vuosi.
+ 1. Leikkaa suurin osa kukinnoista ja varsista pois elokuussa. Tällöin jäljelle jäävät lehtiruusukkeet tekevät mitä todennäköisimmin uuden kukinnon seuraavana vuonna ja näin lehtiruusukkeen kasvatusvuosi jää pois. Temppu toimii ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti – hyvällä tuurilla kolmestikin.
