Jokainen meistä on vähän hullu (toiset vaan ihan julkisesti)
Tilasin siemeniä.
Ulkona tihkuttaa jotain alijäätyneen veden tapaista ja tiedän, että edessä on vielä kausi paukkupakkasia ja kymmeniä (huoh) lumisadepäiviä. Silti tilasin siemeniä, enkä mitä tahansa siemeniä, vaan kurpitsan siemeniä. Chilit jätin tilaamatta, vaikka kovasti himotti – ne pitäisi kylvää nyt, mutta lasten vuoksi entisetkin palot väljähtyvät tuolla kaapissa. Mutta niitä kurpitsoita kuitenkin, etteivät ehdi loppua netistä ennen kevättä.
Jokainen meistä on omalla tavallaan outo. Tai hullu. Tai intohimoinen, ihan miten vaan sen haluaa nimetä. Jos ei ole, valehtelee tai syö mielialalääkkeitä, sillä terveellä ihmisellä on koko tunneskaala ja siellä toisessa, positiivisessa ääripäässä on intohimo. Siis hakkaa päälle Suomen poika, ei ne naapurit meitä voita! Vaikka virallinen intohimoisuus onkin Suomessa varattu Linnan juhlia myöden urheilulle, joskus meillä kansalaisilla voi olla muitakin kiinnostuksen kohteita kuin hiihto tai jääkiekko. Joskus, ehkä, ainakin epävirallisesti.
Tunnusta pois, on se sinullakin, se hulluus. Ihan vaan vähän Kreikan talouden kaltainen, jota pitää kaiken järjen vastaisesti tukea ja kannattaa.
Puutarhahullun intohimo on siinä mielessä erikoista outoutta, että vaikka sitä yrittäisi kätkeä, on se kaikkien nähtävillä muutaman kuukauden ajan – varsinkin täällä puuttomalla mutta talojen täplittämällä peltoaukealla, ja tietysti se näkyy aina, jos pitää blogia. Jos Internetistä löytää vertaisryhmänsä, kotona voi hihkua myös salaa ja privaatisti muiden samanmoisten hulluudelle. Kuten nyt vaikka jättikasvien kasvattajille, joille kaverini nauroi avoimesti: ”Kävin pelaamassa golfia ja siinä vieressä punnittiin tuon teidän Smartin kokoisia kurpitsoita”.
Yllä olevaa kuvaa saa kuulemma lainata, kun laittaa näkyviin Bill’s Big Pumpkins. (c) 2007 Quantum petshop products. All rights reserved.
Tein kuvasta vielä varmuuden vuoksi linkin, että hullun titteli menee varmasti oikeaan osoitteeseen.
Siitähän se ajatus sitten lähti. Lastasin syksyllä kehikon täyteen hevosen parasta. Siihen on yhden taimen hyvä köllähtää ja aloittaa Kerttusen maineenkasvatus. Se tapahtuu kasvamalla keltaiseksi, vähintään satakiloiseksi palleroksi, mieluiten kolmesataakiloiseksi, ehkä jopa puolen tonnin kokoiseksi. Tervetuloa siis postilähetys kaiken suuren maasta, ja tervetuloa kevään odotus.
Meillä ei muuten erityisemmin pidetä kurpitsaruuista, paitsi yhdestä kurpitsaleivästä. Onneksi intohimolle ei kuitenkaan tarvita järkiperusteita.