Alkukesäisiä hattaroita ja vaniljajäätelöunelmia

Lupasin viime viikolla keskittyväni hangen alta nouseviin kevään merkkeihin.

O-ou, no-nou. Nyt on 60 ja 70 leveyspiirin väliin sijoittuvan sijaintimme mielestä vielä aivan liian aikaista kasvattaa mitään (ok, lähes mitään). Sen sijaan, että olisin kuvannut lumen alta paljastunueita ja homekasvuston kuorruttamia piippohuippuja (siis niitä maasta pilkottavia sipulikukkien kasvinkärkiä), hakeudun arkistojeni pariin ja etsin sieltä jotain kaunista. 

Pidän marengista ja kermavaahdosta ja kaikesta huntupilvestä. Norjanangervo kuvastaa näitä hattaraunelmia ja alkukesän ihanuutta. Melko täydellistä kermakakkukuorrutetta: ilmavaa, kuohkeaa, runsasta. Valkoista, pitsistä ja vaahtoavaa.

Alkukesän kukkijat ovat huumaavia. Vaikka lumen lähdöstä on norjanangervon kukinnan aikaan vasta reilu kuukausi (meillä on jäljellä vielä laikuittain viitisen senttiä), valkoiset kukat ovat lumenkaltainen huppu vaalean vihreiden versojen yllä. Silti efekti on kaukana tuoreesta (tai parhaillaan haihtuvasta) talven muistosta.

Katso, kuinka viehättäviä pilkistävät kukat ovat. Vielä kun tähän saisi mukaan tuoksun!

Valkoista marenkiunelmaa täydentävät alkukesän sipulikukkijat ja vuorenkilvet. Ne kaikki viihtyvät jopa karuissa oloissa, joten norjanangervo sopii hyvin myös kivisten rinteiden ja ongelmapaikkojen verhoajaksi. Tosin pitää muistaa, että ilman koneellista voimaa juurakon poistaminen on lähes mahdoton tehtävä sen jälkeen, kun norjanangervo on asettunut paikkaansa kymmenen vuoden ajan. Istutuspaikkaa on siis hyvä harkita hetki. MUTTA jos hyvin kehittyneen juurakon saa ylös, sen voi huoletta pieniä sahalla viiteen-kuuteen osaan ja istuttaa uudelleen tehokkaasti peittäväksi kasvustoksi.

Jokohan kohta löytyisi kuvattavaa myös meidän nurkilta?