Keskelle helmikuista keskiviikkoa pläjäytän videon, jollaisia olen katsellut tässä muutaman tovin. Koska tuiskukin kaikkoaa iloitsemalla kasvusta.  Viesti lienee anna ihmiselle merkitys elämässään niin saat toisia kannattelevan ihmisen. Mitä suurempaa se merkitys voisi olla kuin olla kädet mullassa ja tehdä jotain, mikä tuo leivän pöytään ja antaa elämää. Tai kasviksen. Ja elämänilon.

Haasteen aihe on unelmapuutarha. (Postauksen kuvat liittyvät aiheeseen.) Se on intoilijan suunnittelema, lihasvoiman toteuttama ja luonnon elämää kuhiseva paratiisipläntti. Alkukesän kukkapaljous, jossa on kaikkea liikaa mutta kuitenkin niin, että sekaan mahtuu ja avaruutta löytyy. Jotain herkkää, toistuvaa, lempeää. Sellaista, joka pitää löytää ja josta nauttii salassa. Paikka, jossa rikkaruohotkin ovat sallittuja ja niille tulee oma arvonsa.  […]

  Muhkeat mokkapalat, runsas kuorrute. Lapsena sitä toivoi aina, että pohja olisi ohut, kunnes äitini esitteli minulle tämän reseptin. Kun ainesosia katsoo, ymmärtää, miksi paksupohjainen leivos kelpaa myös lapsille: sokeria on kaverille saakka ja rasva tekee pohjasta mehevän.  Ensimmäinen ohje on täydelle pellilliselle herkkua, jälkimmäiset ainesmäärät 28 sentin piirakkavuoalliselle. Ystävänpäivän kunniaksi painelin mokkapalat sydämiksi ja tarjosin […]

Mitä näet kuvassa? Mielestäni siinä on  kevättalven piriste. Vihreä sisäkasvi on aina vihreä, paitsi silloin, kun se tiputtaa lehtensä valon puutteen vuoksi. (Ja nyt.) auringonpaiste. Se näkyy myös töistä kotiin tullessa, eli nyt on saavuttu yhteen vuoden parhaista ajankohdista: kyllä se valo taas voittaa pimeyden, juhuu, ja kevät saattaa tulla. Tämä yllättävä tapahtuma koetaan Maassa […]

Ripaus vaaleanpunaista, ihanan hempeää ja pehmeää sekä sopivan herkkää. Meiltä ei löydy juurikaan herkintä vaaleanpunaista mutta sitten kun sitä on, nautin siitä suunnattomasti. Omenapuun kukat ovat kevään pitkän odotuksen jälkeen täydellisiä. Meidän puussa on vielä niin ihania kukkia, että ensin ne ovat vaaleanpunaisia ja avautuessa niistä tulee valkoisia. Ihania! Ja olen upottanut maahan sipuleita, jotka […]

Maustesokerista on tullut suosikkituotteeni tänä talvena. Se tuo mukavan pienen lisän kaikkeen, mihin sitä käyttää – aivan kuin tilaisi arkiruokansa a la carte listalta ja sellaisesta keittiöstä, joka on kallellaan fine dining -kokemuksiin. Tee saa kivan kiemuran ja peruspiirakka on maukkaampaa, kun käyttää sen tietyn purkin sokeria. Ja tietysti taustalla poksuvat ilotulitusraketit ja jousikvartetto pistää parastaan. Idea […]

Pekka Pouta lupasi viikonlopuksi föhntuulta, mikä tietää suomeksi sanottuna lämmintä ilmaa. Pinkaisin äkkiä pihalle ikuistamaan tämän kiehkuran, joka on ilostuttanut minua viime tuiskuista lähtien mutta joka saa nyt lähtöpassit. Pihalla kuului vuoden ensimmäinen ti-tyy. Ovat tintitkin tainneet aistia lämpimän ilmavirtauksen ja valmistautuvat kevään tuloon. En pistäisi minäkään pahakseni aikaista kevättä.

Vihreä on elämän väri. Se kohtaa taivaan sinen jossain horisontissa ja tervehtii voimansa antajaa, mutta maan päällä ei ole toista, joka tietäisi asemansa yhtä hyvin kuin vihreä.  Kevään kellertävä vihreä on parasta, mitä tiedän: se on eläväinen, voimistuva ja täynnä kasvua. Hetkessä vaalea vihreä ottaa maiseman itselleen ja osoittaa, että luonto jaksaa herätä taas talven […]

Kaverini etupihan pensasistutukset kaipasivat vähän päivitystä. Rakentajan suunnittelemat pikkujasmikkeet eivät olleet kasvaneet halutun kaltaiseksi ja lupasin suunnitella näyttävän, useampilajisen istutuksen sisääntulojen juhlistajaksi. Paikka on rivitalossa kahden asunnon välissä, kasvot suoraan itään päin. Aurinko paistaa siihen heti aamutuimaan ja jatkaa paahdettaan puoleen päivään saakka, mikä tekee siitä puoliaurinkoisen (tai -varjoisen) paikan. Paikassa on kohollaan oleva istutusalue, […]

Ihan mahtavaa, että meillä on vuosittaisia päiviä, jolloin pitää syödä herkkuja, kuten nyt vaikkapa tätä Fredrika Runebergin kehittämää torttua. Ja vielä hienompaa, kun itse tajuaa, että perinteisen leivonnaisen voi tehdä toisinkin, kuten nyt vaikkapa tällä tavalla kakuksi. Oivallus oli minulle yhtä suuri kuin varmaankin jouluherkkujen jatkokäsittelyn oivaltaneelle ja siinä priimaksi kehittyneelle Fradrikallekin. Kiitos! Runebergin tortun […]