Ihan kiva, mutta ei tuossa

Meillä on niin kovin tuttu näky, että puupäätarhuri kärrää kasvia paikasta toiseen. Ja usein sitä yhtä ja samaa kasvia, kun ”ei se nyt toimikaan tuon vieressä”. Siirtojuoksutusta, kuten jotkut sisäpiirit kutsuvat asiaa, ja mielestäni aika osuvasti.

Kasvin siirtäminen paikasta toiseen on yksinkertaista, jos tietää, mitä tekee. Monivuotiset ruohovartiset (siis ne, joita keväällä et näe, mutta jotka silti nousevat maasta) kaivetaan juurineen ylös mieluiten aikaisin keväällä tai elo-syyskuussa, kastellaan hyvin ja istutetaan uuteen paikkaan joko sellaisenaan tai pienempiin osiin pilkottuna. Helppoa, eikö totta, sanoisi ostos-TV:n mainosmies. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lehdet kannattaa leikata joko kokonaan tai osittain pois, että kasvi keskittyy kunnolla juurtumiseen. Lisäksi kukkivia kasveja ei pitäisi siirtää. (Niin, mitäpä nuo yllä olevan kuvan kasvit tuossa juuri tekevätkään.)

Mikäli kasvupaikalla on paljon rikkaruohoja, kuten dyykkauspaikkojeni pihoilla oli, pitää juurten seasta kaivaa kaikki väärän kasvin juuret pois. Tässä nuo paksummat spagetit ovat niitä vääriä!Putsaustyö voi olla suuritöinen ja hankala, varsinkin, jos maaperä on savista tai varsinaisen istutettavan kasvin ja rikkaruohon juuret muistuttavat kovasti toisiaan. Viheliäisimmät juuret saattavat myös kasvaa paksujuurisen kasvin juurien läpi tai puisen juurakon keskellä, joten kaikkea ei aina kannata yrittää putsata, vaikka puutarhahulluhan ottaa sellaiset kasvit pelkkänä haasteena. Poutainen päivä ja hyvät virvokkeet auttavat kummasti asiassa, ja mikäli naapurin Kerttu on juttuseurana, työ on suorastaan viihdyttävää. Tämän urakan kultapiiskun ja vuohenputken juuret erotti toisistaan vain paksuus ja kasvusuunta. Viimeistään kiskominen selvitti, kummalle juuri kuului. Lopussa kiitos seisoi!

Dyykkauspäiväni saldo ei ollut pelkkiä ruohovartisia kasveja, vaan mukana oli myös puuvartisia pensaita. Niiden siirtäminen ei ole aivan idioottivarmaa varsinkaan nyt, kun kasvi ei ole vielä lepotilassa. Pensaiden ja puiden kanssa on sitä parempi, mitä nuorempi taimi vielä on ja siirto tulisi tehdä siihen aikaan vuodesta, kun kasvi ei näytä elävältä.

Kuvan syyshortensiasta maahan jäi iso pala juurta, jota en saanut mukaan. Siirtyneestä kasvista leikkasin kuivat oksat ja kukinnot pois, minkä jälkeen annoin sen imeä vettä ja kaivoin muhevaan maahan. Saa nähdä, mitä minun pensaani tuumaavat siirtopuuhistani. Jos kaikki muu epäonnistuisikin, sisälle tuli ainakin useita sisustuksellisia leikkokukka-asetelmia!