Ihan pihalla!
Kesä on uskomattoman upeaa aikaa. Huhti-toukokuussa luonnon kasvuhormonit hyrähtävät käyntiin ja herättävät talviunilla olleen luonnon elämään. Kaikkialla kohisee kasvun kiire ja vihreyden kiivaat huokaukset ”kasva, kasva, ylemmäs ja pidemmälle!” Vain neljässä kuukaudessa meidän pohjoinen luontomme tuottaa sen, mitä elämän ylläpitoon tarvitaan: sokeria, kukkia, mehiläisiä, siemeniä ja ravintovarastoja. Tuolla se tapahtuu, ulkona.
Olen reilu kolmekymppinen puutarhahullu, nainen ja äiti, jonka kiinnostus ympäristön ihailuun ja muokkaamiseen heräsi joskus yläasteen biologian tunneilla. Teininä en ikäkauden mukaisesti ollut innokas kitkemään tai keräämään marjoja, mutta halusin jo silloin kovasti laittaa kasveja kasvamaan ja maalata niillä räiskyviä kuvia, jotka nousevat esiin puutarhan mullasta. Ajan kanssa parvekkeella ja pihamaalla puuhailu muuttui palavaksi rakkaudeksi. Intohimoa kuvastaa palstan profiilikuvana toimiva kasvi, palavarakkaus.
Nykyisin minulla on tuhatkunta neliötä melko alkutekijöissään olevaa puuhamaata kolmannen kasvuvyöhykkeen kaupunkiympäristössä. Tavoitteenani on jatkaa näitä maisemanmaalausharjoituksiani mahdollisimman vähällä vaivalla. Edelleenkään en pidä kitkemistä arvossaan, vaan pyrin siihen, että puutarhassa saa keskittyä olennaisempaan: katseluun, haisteluun, hypistelyyn ja maisteluun.
Tarkoitukseni on päästää sinut mukaan luontoelämääni. Esittelen sitä, miten pihalla puuhasteluni etenee kortteentaltutuksineen, porkkanankasvatuksineen ja kasveilla leikkimisineen, sekä miten koko piha otetaan – toivottavasti – vähin erin haltuun. Jaan myös suosikkireseptejäni eri vuodenajoille ja ihastelen oman sadon mahtavuutta. Ehkä askartelen kransseja ja näytän sitä, miten meidän lapset pelmuavat rinteissämme, mutta ehdottomasti jaan niitä ideoita ja kikkakolmosia, joita olen saanut oppia tässä vuosien kuluessa. Sanalla sanoen, kyseessä on puutarhaelämää!
Tervetuloa mukaan!