Keinosiemennystä kotioloissa
Ei tietenkään eläimillä (tahi ihmisillä) vaan kasvien siemenillä!
Aloitin tämän jutun kirjoittamisen tammikuussa. Mitäpä silloin rustailin?
”Kylväjän allakka, muistilista, keittiökasvikirjat, koristekasvioppaat – kaikki nämä kutkuttavat mieltä. Useana keväänä olen herännyt maaliskuun lopussa siihen, että paprikoiden ja chilien kylvöaika meni jo. Niinpä valmistaudun tähän kevääseen ajoissa – ainakin paperilla.”
Tuossa yllä olevan kuvan muistilistassa lukee aivan selvästi, että helmikuussa kylvetään paprika.
Ajattelin alun perin kirjoittaa tämän jutun loppuun, kun laitan paprikan siemenet esikasvatukseen. Tänään huomasin, että kappas, jutun alku onkin vielä täällä! Samalla totesin, että eipä ole tullut laitettua paprikan siemeniäkään multiin, joten en tiedä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Kuin kohtalon ivaa, eilen loppui kuunvaiheiden mukaan helmikuun siemenkylvöaika. Jep, vaikka kuinka tiedän, mitä isomummoni aikoinaan opetti, viskasinpa tänään kämmenen pohjallisen verran kaupan luomupaprikasta ottamiani siemeniä multiin. Kai ne sieltä nousevat ja ehkä lopulta taimettuvatkin, eiväthän ne voi nykyajan siemeninä tietää kuun vaiheista yhtä paljon kuin isomummoni ja häntä edeltäneet sukupolvet?
Kuten tammikuussa kaavailin, olen kuitenkin käynyt jokaisen keväänkaipuisen puutarhahullun tavoin vanhat siemenpussini läpi. Minua ahkerammat olisivat ehtineet myös tehdä pieniä koekylvöjä testatakseen, vieläkö vanhat siemenet itävät. Minä olen sen sijaan hypistellyt puutarhamyymälöiden siementarjonnan pariin kertaan läpi ja hamstrannut ainakin kymmenen uutta pussillista kotiin saakka. Kai sen itävyyden voi koettaa varmistaa näinkin?
En ole ollut kuitenkaan aivan saamaton. Juureslaatikossa nimittäin lymyilee tällä hetkellä muutama nahistunut peruna, pussillinen porkkanoita ja aarteen tavoin käsilteltävä muovirasia täynnä multaa ja minimaalisen kokoisia siemeniä. Niistä saattaa kasvaa kevään kuluessa jättiverbana. Saattaa, sillä koskaan ei voi olla varma, haluavatko sen siemenet juuri tänä vuonna itää. Rasia on oleillut nyt reilun viikon verran jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, ja sen olisi voinut tyrkätä sinne jo aiemminkin, mutta hyvä, että edes helmikuussa. Pientä tuuletusta, kerrankin tein tämän ajoissa (kiitos Sarin blogille)! Maaliskuun puolivälissä pitäisi muistaa ottaa se rasia ikkunalle lämpimään, josko aloittaisivat kasvun.
Tietoisena verbanoiden aikataulusta olen katsellut ikkunoitamme sillä silmällä. Uskaliaana naisena heitin Tekniselle tuelleni ehdotuksen, että voisin asentaa pariin ikkunasyvennykseen sellaiset pienet levennykset, ihan vaan pienet lisät, joilla saisin kohta käsiin räjähtävälle esikasvattelulleni edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä kesäkuuhun saakka. (Vaihe yksi, 1.) En tietenkään käyttänyt ilmaisua käsiin räjähtävä tai muita määrään viittaavia laatusanoja. Pikemminkin yritin ohittaa tuon osan ja totesin jotain sen tyylistä, kuin ”näyttäisivät nätimmiltä kuin kaikenlaiset pöytäviritelmät”, mikä omalta osaltaan saattoi paljastaa jotain suunnitelmistani.
Odotusteni mukaisesti sain vastaukseksi oikein kauniisti sanoitetun täystyrmäyksen (tässä Tekninen tukeni on minua ehdottomasti taitavampi, pointsit hänelle). En ole kuitenkaan lannistunut, vaan siirryin vaiheeseen kaksi (2) ja olen etsinyt Pinterestistä referenssikuvia, joilla voin esitellä meille sopivaa lopputulosta. Ensin näytän jotain mautonta ja sitten vähän ajan päästä sen löytämäni helmen. Oletan, että tässä käy lopulta samoin kuin aikoinaan esikoisemme nimen kanssa: jossain vaiheessa Tekninen tukeni esittelee nuo ikkunalaudat omana ideanaan. Sitä edesauttaa varmasti se, että vaiheessa kolme (3) hamstraamani siemenpankki tyhjenee multiin samaa tahtia kevään etenemisen kanssa, ja vaihessa neljä (4) tapahtuva koulinta* täyttää jokaisen ikkunan alle raahatun pöytäpinnan kokonaan. Vaiheessa viisi (5) ainakin yksi viritelmä kaatuu ja koko perhe osallistuu a) taimiparkojen pelastamiseen ja b) multasotkujen siivoukseen.
Tätä ilmiötä yritän markkinoida terveellisenä elämäntapana, ympäristön kauneutena ja koko perheen lähiruokana. Todellisuudessa se on vain hullun puutarhurin (ja hänen lähipiirinsä) elämää.
—
* Koulinta on sitä, kun yhteen purkkiin kylvetyt kasvit siirretään itämisen jälkeen jokainen omaan purkkiinsa.