Kukkona kanatarhassa

Kasvihormoni

On se ylväs. Tepastelee kuin Euroopan omistaja, komentelee itsevarmasti ja pitää haareminsa kurissa. Tietääköhän se olevansa trendikäs? Minä ainakin tiedän (kukon trendikkyyden, en omaani) ja haluan itselleni sellaisen - ja sen koko leidikatraan. Nyt, kun kasvihuoneeseeni ei pääsekään suunnittelemastani päästä sisään, meille syntyi kuin itsestään kanojen häkin paikka pihaan. Niin, häkki kasvihuoneen jatkonahan olisi suorastaan täydellinen!

Citykanojen pitäminen on nyt muotia maailmalla. Pari viikkoa sitten Tukholman puutarhamessuilla kaupunkiympäristöstä löytyi niitä. Lähes jokaisessa puutarhalehdessä mainostetaan, kuinka niitä ihaillaan. Englantilaisessa puutarhaohjelmassa kehuttiin, kuinka jokaisen pitäisi ottaa kana tai kuusi lemmikiksi, sillä ne ovat niin hyödyllisiä. Englannin ilmastossa ne selviävät tarjoamalla pelkkää raikasta vettä, mutta toista taitaisi olla täällä meillä. Vastalahjaksi vedestä ja lauhasta ilmastosta hävittävät pihasta kotilot, etanat ja rikkaruohot, lannoittavat maan ja kaiken hyvän lisäksi vielä munivatkin! Elämä muuttuu siis lähes täydelliseksi, kun adoptoi itselleen tuollaisen peruukkikanan ja laittaa sen pihavajaansa (tai sen viereen) asustelemaan.

Kaverini, jonka maaseudun pihalta napsin nämä kuvat viime kesänä, taputteli itseään olalle tyytyväisenä ja nauroi makeasti trendikkyydelleen. Tiedäthän, sellaista naurua, joka syntyy, kun kuulet ensimmäisen kerran tekeväsi jotain sellaista, mitä tässä ajassa kuuluukin tehtävän. Minä puolestaan viherryin siinä vieressä, kun ajattelin, kuinka jään paitsi jostain niin olennaisesta kuin kukon kiekaisuun herääminen aamuviideltä tai potpotus kanatarhasta aina uuden munan ilmestyttyä pesään. Potpot, mistä se tuo ilmestyi, pooot-potpot! Kateellisena totean, että kuuluu se kukon laulu tänne meillekin, kaupunkilähiöön: lähin komentaja asuu puolen kilometrin päässä, ihan keskellä tätä meidän asutusaluetta!

Kanat ovat siitä hauskoja, että ne oikeastaan tarvitsevat itselleen kukon. Ilman komentajaa ne ovat vain kaakattava kanaparvi, joka kouhottaa vailla päätä ja häntää. Mutta kun kukko tulee paikalle, koko parvi on järjestyksessä: ne tottelevat komentoa, ovat kukkonsa läsnäollessa sopuisia ja pyöräyttävät munan päivässä - tai vanhemmiten viikossa. Siis aidon ja oikean luomumunan, sellaisen, josta jokainen saa olla ylpeä. Niitä ei pakata pahvilaatikkoon, ei viedä turuille eikä toreille myyntiin, ei edes lähiruoaksi johonkin Helsingin hipstereiden kivijalkakauppaan. Ehei, sen hyödyntävät kanalan pitäjät itse, paistavat pannulla tai vatkaavat sokerikakkupohjansa perusaineena sokerin kanssa sekaisin. Kuoriin pitää tietysti kylvää kasvamaan pääsiäisruohoa, sillä söpömpää näkyä saa etsiä ja nämä kotikanojen munankuoret ovat niin paksuja, että niihin voi laittaa muutakin kuin Mignonin nougatia.

Suomessa kotikanailmiö ei ole ottanut tulta alle ihan samaan malliin kuin maailmalla. Jos se olisi minusta kiinni, meilläkin olisi näitä kanoja, mutta toisin kuin Englannissa, meillä kanat eivät selviä ihan pelkällä veden tarjoamisella. Talvilämpimän kopin tarjoaminen on hieman työläämpää täällä kuin lähes lumettoman maan alueella. Millaiseksikohan lähimunan hinta nousisi, jos pihavajasta laittaisi puolet muutamalle lemmikille, virittelisi sinne eristeet, sähköpatterit ja sopivat orret? Pinterestissä tapaamani ihastuttava kesäsuoja sopisi kyllä aivan täydellisesti siihen kasvihuoneen viereiseen koloon, mutta ne talvet... Vai mahtaisiko tuon lähiökukon omistajat ottaa meidänkin tepastelijat heille talvisuojaan?

Taidanpa tiedustella asiaa seuraavalla lenkkimatkalla, samalla, kun käyn hakemassa jokakeväisen kärryllisen pollen parasta!

Kommentit

tiia_

Mäkin olen pohtinut tätä kana-asiaa - ne olisivat ihania! Periaatteessa voisimme valjastaa piha-aitan toisen puolen suojaksi kanoille... mutta käytännössä homma olisi aikamoinen rutistus. Kesäkanoja voisi ottaa helpostikin, mutta mulle tulisi varmasti suru puseroon kun ne pitäisi viedä talveksi pois. Täällä meillä juuri kenelläkään ei ole kanoja - yksi heppatalli tulee mieleen - koska vaikka puutarhalehdet muuta väittävät, kanoihin liittyvä byrokratia on kuulemma aika rasittavaa. En ole sen kummemmin ottanut selvää, että mitä se pitää sisällään, mutta meillä päin ramppaa EU-tarkastajia niin tiuhaan, että väki on turhautunut ja päättänyt olla ilman kanoja. :(

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

No voih, jos noita kanoja siellä maalla niin kovasti kytätään. Menee elämän suola ohi suun, läheltä ja helposti pitäisi minun mielestäni olla aina etusijalla, jos verrataan omatuotantoa ja teollisuustuotantoa toisiinsa. Ihan sama, jos vaikka salmonella hyppäisi välillä omaan parveen, eihän se lopulta tartuta kuin oman perheen jäsenet. Yhden perheen hoitokustannukset ovat minimit, ei kai niitä oikeasti tarvitse huomioida kansantalouden kannattavuudessa?

Tämän kanafarmin omistaja ei ole kokenut minkäänlaista ongelmaa oman parvensa pitämisessä, lieneekö kyse EU-tarkastajan tulkintarohkeudesta? Miksi suomalaisten pitää olla niin kovia byrokraatteja, eikö asioita voisi oikeasti katsoa käytännön, ei direktiivin näkökulmasta? Tosin nämä kaverit muuttivat juuri tuohon meidän lähinurkille ja kanaparvi siirtyi samalla kesämökkikuntaan (= sukulaisnaisen hoitoon), joten en pysty heidänkään kokemuksensa kautta kertomaan, miten asiat ovat täällä keskisen Suomen keskustassa, kun niitä lupia ei lopulta tarvinnut pyöräyttää keskuskunnan kautta. Asiaa sen kummemmin tutkimatta pohdin kuitenkin, että eikös näitä EU-tarkastuksia hallinnoi ely-keskukset (tai avit), joten sen suhteen meidän alueella ei homman pitäisi olla sen erikoisempaa maalla kuin kaupungissakaan.

Toivon todellakin muutosta tähän meidän EU-rähmälläoloon, jos se rajoittaa omien kanojen pitoa!

tiia_

Joo, mä en ole sen tarkemmin ottanut selvää, että miten noita kanoja täällä vahdataan. Mutta monen suusta olen kuullut, että "ennen täällä kaikilla oli edes omat kanat, nyt ei enää kenelläkään". Syyksi annetaan EU. Jos nyt olen täällä maalla asuessani jotain oppinut, niin kaikenlainen perinteinen maatalous on kyllä Suomessa järkyttävän tiukalla EU:n takia. Kyllä se munkin mielestä on ely-keskus joka hallinnoi EU-tarkastuksia, ja täällä ne tarkastajat ramppaa tiloilla jatkuvasti, esim. vahtimassa sitä, että peltojen etäisyys ojista tai teiden varsilta on direktiivien mukainen. Sitten siellä lasketaan senttejä jonkun mittatikun kanssa, ja annetaan ukaasi, jos sentilläkin ollaan liian lähellä tien reunaa. Ja jos yhtenä vuotena on sentti liian vähän väliä, niin saat tarkastajat perään joka vuosi sen jälkeen. Ihan älytöntä. Kun tarkastusten "peruskaura" on tuollaista, niin en sitten ihmettele ollenkaan, että pistetään eläimetkin lihoiksi ja annetaan olla. Huvittavaahan tässä tosiaan on se, että saksalaisissakin pikkukylissä kanat juoksentelee kylänraittien varsilla, eikä kukaan niitä sen kummemmin vahdi. Ja Saksa nyt kuitenkin kuuluu aika monessa asiassa EU:n mallimaiden joukkoon... 

Fee- (Ei varmistettu)

Kanat ovat kyllä niiiiin in maailmalla, kaikki ulkolaiset sivustot ja blogit ovat niitä täynnä.. Olisi kyllä niin ihania - mutta ei taida rivitaloon oikein onnistua (eikä toiselle puoliskolle sopisi sitten laisinkaan). Mutta - olen kuullut, että jotkut tilat antavat "kesähoitoon" kanoja ja ottavat talveksi takaisin. Se olisi täydellinen järjestely, mutta ongelmana olisi se, että kun ne kivat kanakaverit pitäisi laittaa takaisin sinne tilalle talveksi, niin saattais tulla suru puseroon.

Kommentoi