Marjatertut runsaammiksi leikkaamalla
Kevät tuli, lumi suli, vesi sanoi puli puli. Paitsi aamusta, kun pakkanen jäädytti sen yöllä – silloin kuuluu rits räts ja lätsis. Tiistaina blogin lukija Konnadonna (jonka upean pihan blogi löytyy täältä) ihasteli pihani kauneutta, mikä lähinnä huvitti minua, kun itse katselen armotonta kuraläjää ja tannerta, joka voisi ihan hyvin olla keväisen hevospolopelin jäljiltä jäänyt. Kauneus on vissiin katsojan silmässä ja blogistin hyvin rajatuissa kuvissa.
Tuo yläkuva sisältää paitsi perheen junioreidin lempileikkipaikan (kyllä, jokainen lapsi rakastaa vesileikkejä keväisin), myös trimmattavana olevat marjapensaat. Ne on mallailtu valeeseen ja möntit kuorrutettu hevosenlantamulloksella, sillä toivon mukaan hyvin pian tuo kohta kaivetaan jälleen kerran auki ja salaoja korjataan toimivaksi. Samalla oivallinen kevätuimapaikka poistuu pihalta.
Koska marjapensaat ovat alle kymmenen vuotta vanhoja ja leikkasin ne viime keväänä kuosiinsa, tänä keväänä ei tarvittu suurta leikkausta. Leikkauksen tarkoituksena on pitää marjapensas satoisana ja terveenä: marjonnassaan taantuvat oksat poistetaan, samoin toisiaan hankaavat tai revenneet oksat ja pensas pyritään saamaan ilmavaksi, jotta marjasato pääsee kypsymään. Jotta tauteja ei levitä vahingossa, käytettävät välineet pitää puhdistaa vaikkapa pesuaineeseen kostutetulla rätillä jokaisen pensaan ja puun välissä. Terät on myös hyvä pitää terävinä, jotta saadaan siistejä leikkuupintoja.
Vasemmasta yläkuvasta näkyy kohta, josta poistin lumen katkaiseman oksan, sillä se olisi kuollut tulevan kesän aikana. Siisti leikkuupinta on myös kasvitautien kannalta parempi kuin rosoinen lumen katkaisema pinta: itiöillä on vähemmän, mihin tarttua kiinni. Oikea leikkauskohta on marjapensaista helposti erottuvien silmujen yläpuolelta. Silmusta kasvaa uusi oksa, joten sen suunta kannattaa katsoa tarkasti: oksa mahtuu kasvamaan paremmin ulos- kuin sisäänpäin pensasta, ja silmun suunta kannattaa valita niin, että suunnitellun oksan eteen ei heti tule toista oksaa.
Vasemmasta alakuvasta puolestaan poistin taaksepäin sojottavan oksan, joka hankaa ylöspäin suuntautuvaan uuteen versoon. Poistin tuon haaran mieluummin kuin ylöspäin suuntautuvan, sillä marjasato taivuttaa oksaa aina alaspäin ja näin ollen ylöspäin suuntautuva oksa on parempi kuin sivulle. Uusi verso on myös hyödyllisempi kuin sivuoksa, sillä oksiston vanhetessa pensasta nuorennetaan poistamalla vuosittain yksi tai kaksi vanhaa oksaa, jolloin uudet versot muodostavat pensaan pitkäikäisen jatkoelämän. Alhaalla sijaitseva oksa sen sijaan jää varjoon ja kantaessaan runsasta marjasatoa hitaasti kypsyvät marjat saattavat taivuttaa oksan maahan saakka. Ainakaan meillä multaiset marjat eivät ole herkkulistan kärjessä.
Leikatuista oksista saa kauniita maljakonkoristeita sisälle: mikä voisi tuoksua paremmalle kuin mustaviinimarjaan vastaleikattu oksa. Ah! Jos pensaista (ja puista) leikkelee paljon kerrallaan, kannattaa osa jättää maatumaan pihalle. Minä pätkin oksat parin sentin pituisiksi ja jätin ne koristepensaiden juurelle – siellä ne hyödyttävät lahotessaan maaperän pieneliöitä.
Seuraavaksi suuntaankin saksineni ja sahoineni ystävien heikkokuntoisille omenapuille. Omenapuujumppa on lempipuuhaani!