Mitenkäs se suunnittelu sujuu?
Kiitos kysymästä (itselleni), hyvin täällä mielikuvaharjoitteissa. Ja paperille raapustettuna, ja vähän koneellekin piirreltynä. Unohtamatta tietysti sitä, että takapihan lumi on inspiroinut kokeilemaan useita uusia vaihtoehtoja aiempien hahmotelmien rinnalle, niiden, jotka syntyivät heti kodin ensinäkemisen jälkeen ja joiden mukaan olen edennyt jo lähes puolitoista vuotta. Jos tuosta jatkuvasta lumen lisääntymisestä onkin päässyt syntynyt harmaita hiuksia, tänä kevättalvena lumesta on tullut lapioitua valleja ja reunoja, kasattua torneja kuvastamaan kasvaneita kasveja ja tehty oleskelualueiden kalustuksia; talvista vuodenaikaa, pikkupakkasia ja muokkausmateriaalia on riittänyt. Innostuneena toteankin, että kannattaa hyödyntää tämä katoava luonnonvara ennen kuin se pääsee loppumaan! (Ja tämä oli ironiaa, sellaista puutarhahullun turhautumisen purkautumista ilkeämielisinä puuskina.)
Yllä olevassa kuvassa näkyvät viime kevään lumille tehdyt suunnitelmat, jotka auttoivat hahmottamaan sen, millaisia eri toiminnallisia alueita pihaan voisi saada. Uutta suunnitellessa lumi on siitä kätevä materiaali, että se toimii olemassaolevat muodot peittävänä canvaksena, johon saa talsittua, piirrettyä ja sijoitettu erilaisia alueita. Tänä kevättalvena tuo hahmottelu ei ole ollut yhtä näppärää kuin viime vuonna, sillä lunta on niin, että takapiha on pikemminkin täynnä vallihautoja muistuttavia polkuja kuin sujuvia hahmotelmia.
Lumien sulettua huhtikuun puolivälissä tarkastin myyrätuhot ja piirtelin vielä talviunta uinuvaan nurmikenttään kehkeytyneen hahmotelmani kepillä. Laitoin myös pari isompaa rankaa kuvastamaan tulevia puita, jotta myös korkeusmitat tulivat konkreettisemmin esiin. Ei muuten tule mittavirheitä, kun tekee kaiken paikan päälle ja ottaa tallentavan kuvan!
Toukokuussa, kun sain hankittua multa- ja hevosenlantakuormat, kaivelin näiden suunnitelmien mukaiset puiden istutuskuopat sekä peittelin kukkapenkkien nurmialueet sanomalehdillä ja pahveilla sekä kärräsin ja kärräsin uutta kasvualustaa päälle. Uudet mullosalueet ovat siitä ihania, että niiden neitseelliseen pintaan on houkuttelevaa upottaa kätensä ja peitellä juurakko poikineen kasvamaan. Fiilis on jotain ihan muuta kuin mitä kivipeltomelkeinmullan kaivelun aikana!
Urakan loppuvaiheilla huomasin reväyttäneeni ojentajalihakseni ja siirryin loppukesäksi istuskelemaan parvekkeelle pitämään sadetta. (Tässäkin on hieman itseironiaa – hullu puutarhuriko istuskelisi, kun pihan muokkaus on kesken??) Sadepäivinä edistin suunnitelmiani tekemällä Sketch up -ohjelmalla pihasta 3D-suunnitelmamallin, jota olen tässä talven mittaan täydentänyt. Alla olevassa kuvassa näkyy, miten keväinen viivapiirros on saanut lisää eloa erilaisten kasvihahmotelmien ja muotoiluiden myötä.
Nyt siis jokaisen kevättä odottavan pihanmuokkaajan kannattaa hyökätä lumilapio kourassa ja pitkät varsisaappaat jalassa hahmottelemaan, mitä pihalla voisi olla toisin, sillä mahdollisuus alkaa vähin erin sulaa pois!
Pihan suunnittelusta olen kirjoittanut aiemmin täällä
Puita ja aluskasvillisuutta tiedossa