Myyrä pysyköön lestissään

Olin rohkea ja naapurien vakuuttelun seurauksena istutin maahan kukkasipuleita – ilman myyräsuojausta. Niinhän siinä kävi, että istutusta seuranneen viikon aikana mullan pintaan oli ilmestynyt pikkuisia koloja, sellaisia reilun kokoisella harjanvarrella tökättyjä, vielä tarkemmin määriteltynä peltomyyrän vierailun kokoisia koloja. Jokaisen kolon päässä oli tulppaanin sipuli, josta oli nakerrettu palanen.

Mur. Tarinan opetus: älä luota naapurien vakuutteluihin myyrätuhojen vähyydestä, mikäli tiedät, missä kohti oma kotimyyräperheesi asuu.

Ensimmäisenä hätäapuna kävin sirottelemassa kanankakkaa kohmeisen maan pintaan. Sen hajun tulisi hämätä jyrsijää niin, että se ei löydä herkkujaan. Toiseksi pujotin jyrsijäsuojat puiden ympärille. Viime vuoden epäonnisuudesta viisastuneena pupusuojat on asetettu reilusti yli metrin korkuisiksi.

En luota kuitenkaan siihen, että omat myyräasukkimme eivät löytäisi herkkuapajille omin nokkineen. Niinpä olen käynyt taistoon vastoin lihattoman lokakuun periaatetta. Nakki on ollut viritettynä, sellainen superkissa. Tavoitteena on saada koko suku kasaan, kaksi on jo raatona.

Auf Wiedersehn.

Viime vuoden niksit omenapuiden suojaukseen löytyvät täältä!