Nyt seis, huusi koillistuuli

Puutarhuri on jäässä, tai olisi, jollei olisi pukenut päälleen nyt kolmena päivänä pitkää untuvatakkia. Enpä olisi uskonut sunnuntaina bikineissä hipsiessäni, että seuraavana aamuna kaivan talvivaatteet esiin.

Pihan kasvit hyytyivät yhtä nopeasti kuin minäkin. Siinä, missä viime viikolla kaikki kasvoi kohisten, on kaikki seisahtunut. 

”Stop! Nyt menee liian lujaa!” huusi koillistuuli ja puhalsi pelin seis. Ja sen se teki kauneimpaan mahdolliseen aikaan: meillä sipulikukat loistavat, kaikki kukkapuut koreilevat pitsihupuillaan ja alkukesän perennat raottavat houkuttelevasti nuppujaan.

Näissä yllä olevissa kuvissa keikistelee kirsikkapuumme, joka on karistanut vasta muutaman terälehden. Oikeassa laidassa on limenvihreitä kukkapallojaan kehittävä lumipalloheisi, joka ehti saada jo paahteessa kirva-armeijan kimppuunsa. Kuvan takana loistaa naapuritaloyhtiön norjanangervopensasaita, joka ei sekään ole ehtinyt riisua kukkamekkoa yltään.

Purppuraomenapuu ’Royalty’ ei ole ehtinyt vielä avaamaan kaikkia nuppujaan. Itse asiassa meillä on näitä viime vuonna istutettuja kuninkaallisia puita kaksi ja vasta tässä kuvassa olevassa puussa on kukat auki. Toisen puun juuristo on tuija-aidan varjossa ja maa oli roudassa pitkään, joten se vasta raottelee hänen korkeutensa nuppuja. Palvelushenkilökuntana toimiva alppikärhö on sekin vasta heräämässä kesän tuomaan aamuun, kas tässä:

Vaikka kuinka hytisen ja kärvistelen viimassa, olen samalla salaa tyytyväinen. Juuri nyt on ollut paras aika pistää kasvu paussille, jos sellainen on kerran luonnonvoimien mielestä tarpeellista.

Sitä paitsi, tärkeimmät kasvajat voi aina lämmittää kasvihuoneessa sähköpatterin turvin. Nämä pohjoisemman oloihin tottuneet selviävät ilmankin.