Oho. Se toimii.

Tiedätkö tunteen, kun joku toimii ihan yks kaks yllättäen niin kuin pitikin? Siis silloin, kun ei odottanut lainkaan, että niin kävisi. Minulla loksahti monttu eilen auki, sillä syksyllä tekemäni lämpöpenkki on yhtäkkiä saanut virtaa. Oho. Se toimii.

Lämpöpenkki huhtikuun 4. päivänä keskellä lumikinoksia.

Tajusin talven pimeinä iltoina vanhaa ohjekirjaa lukiessani, että lämpöpenkki on ilmeisesti tehty perinteisesti niin, että syksyllä kaivetaan kuoppa, johon keväällä kipataan lantapatteri tuottamaan lämpöä. Ja minä täytin kuopan jo syksyllä hevosen lannalla. Hupsis.

Nyt en kuitenkaan voi kuin ihmetellä, että metrinen lumi on sulanut lämpöpenkin päältä, kun muualla sitä on vielä vaikka kuinka. Tuossa penkin edessä, noiden merkkikeppien välissä on marjapensas, josta ei vielä näy mitään, ei edes pientä oksan kortta. Mutta lämpöpenkin multapinta on kauniisti esillä, odottelee siinä uusia siemenöisiä. Pitääkin mennä kaivelemaan hallaharsot esiin, että saa nekin kieputella noiden kulmissa törröttävien lautojen ympärille heti siemenkylvöjen jälkeen.

Mitäköhän sitä uskaltaisi kylvää tuohon päälle, jos vaikka tulee vielä kovia pakkasöitä?

P.S. Ajattelin ilmoittautua tällaiseen 5×5 haasteeseen, jossa pienillä muutaman neliön palstoilla kasvatellaan hyötykasveja. Uskaltaisikohan ottaa tämän alan haasteen käyttöön? Ja mitäköhän muut eteläisillä alueilla elävät toteavat, jos postaan haastepalstalle meidän aloitustilannekuvaksi tuon yllä olevan?