Ohrat pilkistävät kuoristaan
Munankuoriprojektini toisena osana testasin munankuoria istutusastioina.
Kun kuori on rikottu niin, että siihen jää yli puolet täyttövaraa, jää kuppiin riittävä kastelutila ja homma toimii hyvin. Sen sijaan ne, joista vesi pääsee valumaan helposti pois, kuivuvat turhan nopeasti. Lopputuloksen näkee selvästi kasvutahdissa ja siementen itävyydessä: kuivuus ei ole hyväksi.
”Äiti, istutetaanhan nämä ohrat pääsiäisen jälkeen ulos”, pyysi vanhempi jälkikasvu. Myönnyin auliisti, mihin nuoriso taputteli pieniä käsiään yhteen. Samalla tulee testattua, mureneeko munankuori itsestään maahan, kuten olen lukenut. Ainakin se on puolentoista viikon aikana hapertunut niin, että kuori on huomattavasti herkempi rikkoutumaan nyt kuin silloin, kun laitoin multaa ensimmäistä kertaa kuoren sisään.
Rentouttavaa pääsiäisen aikaa!