Ostin sian säkissä (tai kuusen paketissa)

Luukku 22. Suunnitelman kohdalla lukee kuusenhakumatka. Tässä se nyt on.

Ei kuvaa, ei hehkutusta; ei eväitä, sahaa tai metsäreissua pulkilla tai ilman. Silti kuusi tuli haettua, mutta muutaman mutkan kautta. Koko päivän tein jouluperniteitteni mukaan kuskin ja apulaisen hommia: kauppaostoksilla meni neljä tuntia, leivontaa on harrastettu kolme tuntia ja kahta kuusta on etsitty pari tuntia. Kiitosta vaan Lilyn toimitukselle kysymästä, tämä on minun jouluperinteeni, tosin yleensä olen leponut kolmen tunnin sijaan kaksitoista. 

Lopulta saimme ostettua kaksi verkotettua kuusta ja toimme toisen niistä kotiin. Verkon ansiosta roudaus oli helppoa eikä neulasia tarvinnut imuroida kuin nimeksi. Paketin aukaisun jälkeen päästiin toteamaan, että kaunishan se on, tasainen luomus ja tuoksuukin metsälle – mikäli ilmassa leijuvien maustekakkujen aromeilta sen huomaa. Tuuheudessaan taimiston kasvattama kuusi päihittää mennen tullen itse metsästä haetut kanssatöröttäjänsä, mutta miinusta voisin harkita siitä, että tunnelma virittyy huoltoaseman pihalla heikommin kuin lumisessa metsässä. Se, ovatko kaksi huutavaa lasta, märät kengät ja kuolemanväsynyt perhe oikeanlaista tunnelmaa, jää tulevien joulujen testattavaksi.

Huomenna katsotaan, miltä meidän kuusi näyttää, pärjänneekö se lainkaan katolisten maiden esittämälle haasteelle?