Kevään tuloa sai odottaa pitkään mutta kesä pölähti kerralla. Tulppaaneista sen näki parhaiten: ne kukkivat kaikki yhtä aikaa.

Otin puutarhavuoteni rennosti ja nautin erityisesti luonnon täydellisyydestä.

Herkistyin useampaankin otteeseen uskomattoman kauneuden edessä. Kylmiä väreitä tuli niin omassa puutarhassa kuin ympäröivissä metsissäkin.

Totesin kesän mittaan, että koneiden apu on ihanaa ja luovutin osan töistä hyvillä mielin apureille. Tuo nurmen loppukaan ei kääntynyt ilman konetta ja katselin kiitollisena, kun se kauhaisi maan kevyesti matkalla kohti alapihaa.

Kesällä vannomatta paras -sanonta sai jälleen osoittaa voimansa. Meille tuli nimittäin sekä tuija-aita että trampoliini, jotka olivat minun ehdottomasti ei -listani kärki vielä keväällä.

Kesä kului myös seuratessa, miten Tellervo-emäntä sai alkunsa ja pullistui isoksi palluraksi. Se, jäikö kasvatuksen mahdollisuuksista jotain hampaan koloon, nähdään seuraavina kesinä. Kasvukausi jäi nimittäin kesken pihaa myllänneen kaivinkoneen töiden vuoksi.

Puutarhakesä toi myös pitkäaikaisia onnistumisia: ensimmäistä kertaa sain jättiverbanan itämään ja lopulta myös kukkimaan upeasti. Totesin, että kannattaa seurata itseään viisaampien ohjeita, niin onnistuminen on mahdollista

Kylmien kelien alkaessa taivasalla kasvavien tomaattien kasvatus tuli tiensä päähän, ainakin melkein. Miltei kaikissa niistä oli vielä runsaasti raakileita, joten totesin, että kasvatuskausi on auttamatta liian lyhyt tällaisena lämpimänäkin kesänä.

Suurin osa tomaateista päätyi pöydälle punastumaan loppuun (tosin osa jäi vielä koettamaan onneaan pihalle). Niiden maku jää huomattavasti tertuissa kypsyneitä valjummaksi. Parhaat lajikkeet syödään sellaisenaan, mutta uskon, että suurin osa pääsee kattilaan porisemaan tomaattisoseeksi. Viime syksyinen lasagne oli taivaallista tällaisista sisäkypsyneistä tomaateista valmistettuna! Vai pitäisiköhän kokeilla, miltä maistuisi vihreistä tomaateista keitetty ketsuppi?

Yläkuvan kaltaisia tomaattiterttuja ripustin kymmenkunta odottelemaan punastumista. Koska suurin osa tomaateistani kasvaa kymmenen litran altakasteluruukuissa, nappasin niitä muutaman sellaisenaan sisälle ja pari siirsin talon seinustalle kaikkein suojaisimpaan paikkaan. Ikkunan äärellä näissä kasvavat tomaatit tulevat hieman maukkaammiksi kuin kasvista erotetut tomaatit. 

Kovasti odottelen, että pihan mylläys saadaan siihen vaiheeseen, että pääsen kokoamaan katoksessa odottelevan kasvihuoneen edistämään ensi kesän tomaattikasvatuksia. Talkoolaiset ovat siis tervetulleita, palkaksi saa vaikkapa sitä lasagnea tai valintansa mukaan paistettuja vihreitä tomaatteja.