Kranssien aika on taas täällä
Tänä syksynä olen ihastunut räiskyviin väreihin ja se näkyy! Lieneekö vaikutteet tulleet ruotsalaisista puutarhablogeista, joita olen intoutunut seuraamaan oikein pitkän listan kanssa? Siellä tuntuu olevan meidän nurkkia raikkaammat värit käytössä: oranssia, keltaista ja purppuraa on paljon. Ne, jos mitkä, sopivat vaaleaan taloomme.
Minulla on viime vuonna tehdyt kranssipohjat tallessa. Myönnän, osassa on vielä ruskistuneet havut kiinni, mutta nekin ovat käyttökelpoisia putsauksen jälkeen. Tähän kranssiin käytin villiviinistä kiepautettua kranssipohjaa: se on jo sellaisenaan kaunis, mutta se sai syksyisen säväyksen puutarhan antimista. Lisäksi pujotin sen varsien sekaan samoja punaisia tekomarjoja, joita käytin ovikranssissani viime syksynä – aidot kun tahtovat karista maahan.
Ruusun kiulukat (noin 30 kappaletta) pujotin puolitoistametriseen rautalankaan ja kieputin nauhan kranssipohjan ympäri. Tasoittelin kiulukoiden välit sopiviksi. Ne kestävät hyvinä vajaan viikon, mutta ruttuisinakin ne ovat mielestäni koristeellisia. Mustuneet ja pilallisen näköiset vedän yksinkertaisesti irti langasta.
Omenat pujotin parikymmensenttisiin rautalankoihin ja sidoin yksittäin sopivan oloisiin kohtiin. Samoin tein oranssinpunaisille samettikukille. Tuoreet samettikukat kestävät vajaan viikon kuivillaan, omenien kesto riippuu lajikkeesta ja keleistä.
Ilman rautalankaa kiinnitin toista vuotta kasvavan persiljan kukinnot, unikon siemenkodat ja tekomarjat. Nämä kaikki ovat kestäviä, nuo elävät kasvit muuttavat väriä vähin erin vihreästä harmaanruskeaan.
Ajattelin jatkaa ovikranssin elämää syyslehtikoristein sen jälkeen, kun kiulukat, omenat ja kukinnot ovat menettäneet hohtonsa. Katsotaan, onnistuvatko suunnitelmani!
Mikäli innostut tekemään ovikransseja ja kaipaat niihin ohjeita, tein selkeät, kuvalliset ohjeet viime syksynä. Ne löytyvät täältä, klik vaan!
