Kasvihormoni

5.4.2013 perho kerttunen

Oho. Se toimii.

Tiedätkö tunteen, kun joku toimii ihan yks kaks yllättäen niin kuin pitikin? Siis silloin, kun ei odottanut lainkaan, että niin kävisi. Minulla loksahti monttu eilen auki, sillä syksyllä tekemäni lämpöpenkki on yhtäkkiä saanut virtaa. Oho. Se toimii.

Lämpöpenkki huhtikuun 4. päivänä keskellä lumikinoksia.

Tajusin talven pimeinä iltoina vanhaa ohjekirjaa lukiessani, että lämpöpenkki on ilmeisesti tehty perinteisesti niin, että syksyllä kaivetaan kuoppa, johon keväällä kipataan lantapatteri tuottamaan lämpöä. Ja minä täytin kuopan jo syksyllä hevosen lannalla. Hupsis.

Nyt en kuitenkaan voi kuin ihmetellä, että metrinen lumi on sulanut lämpöpenkin päältä, kun muualla sitä on vielä vaikka kuinka. Tuossa penkin edessä, noiden merkkikeppien välissä on marjapensas, josta ei vielä näy mitään, ei edes pientä oksan kortta. Mutta lämpöpenkin multapinta on kauniisti esillä, odottelee siinä uusia siemenöisiä. Pitääkin mennä kaivelemaan hallaharsot esiin, että saa nekin kieputella noiden kulmissa törröttävien lautojen ympärille heti siemenkylvöjen jälkeen.

Mitäköhän sitä uskaltaisi kylvää tuohon päälle, jos vaikka tulee vielä kovia pakkasöitä?

P.S. Ajattelin ilmoittautua tällaiseen 5×5 haasteeseen, jossa pienillä muutaman neliön palstoilla kasvatellaan hyötykasveja. Uskaltaisikohan ottaa tämän alan haasteen käyttöön? Ja mitäköhän muut eteläisillä alueilla elävät toteavat, jos postaan haastepalstalle meidän aloitustilannekuvaksi tuon yllä olevan?

Avainsanat: kasvimaa, kevät

Koti Sisustus

4.4.2013 perho kerttunen

Kuumat ja kiihkeät hehkujat

Onkohan lukijalleni jo ilmennyt, että pidän väreistä? Siksi värililja on nappivalinta juuri minun suosikkikasvilistalleni. Itse asiassa valinta on yhtä ilmeinen kuin Peppi Pitkätossun eriparisukat: sopii persoonaani täydellisesti.

Värililja on helppo kasvattaa. Tökkää vain valkosipulimaisen sipulin maahan kymmenen sentin syvyyteen, joko kokonaisena tai kynsinä. Viisas kasvattaja tietysti varmistaa, että maaperä on kohtalaisen kuohkeaa ja että siinä on kasvuvoimaa. Kasvi pitää myös auringon paisteesta.

Nuo keltaiset liljat ovat muutaman sipulin hajottaimisena syntyneitä, vielä tässä kuvassa yksikukkaisia liljoja, jotka varmastikin jo tänä vuonna kukkivat useamman kukan voimin. Parina ensimmäisenä vuotenaan ne nostivat esiin vain varren ja lehdet, mutta kolmantena vuonna niihin alkoi ilmestyä myös kukkia. Ja mikä määrä!

Liljan pahin vihollinenkin on värikäs – ja nimeltään liljakukko. Niiltä olen onneksi vielä toistaiseksi välttynyt, mutta tarkastan silti aarteeni heti keväästä alkaen tasaisin välein. Näin varsinkin nyt, kun olemme uudessa paikassa ja naapuruston tuholaisista ei ole tullut vielä täyttä selvyyttä.

Lajeista löytyy monenkirjavia värejä valkoisen, keltaisen ja eri punaisten sävyissä sekä sekoituksissa. Kukkia tulee lajikkeesta riippuen yksi tai kymmenen (tai sinne päin) yhteen varteen. Lilja on yksi kauppojen suosikkileikoista ja pihaankin niitä voi laittaa maljakko mielessä; silloin tulee poistaa veden alle jäävästä varresta lehdet (että vesi pysyy kirkkaana) ja mielellään kukista heteet (että ne eivät sotke kukkaa).

Yhden sipulin kukinta kestää parin viikon ajan, mutta kun valitsee viisaasti eri lajikkeita, sitä voi jatkua ilotulitusmaisesti heinäkuulta pakkasten tuloon saakka.