Onneksi on talvi. Nyt on saanut huokaista pari kuukautta puutarhan puunauksesta, joten pihavirta alkaa vähin erin palautua. Miten ne puutarhan trimmaajat, jotka elävät talvettomissa maissa, selviävät? Teoriani on, että esimerkiksi Englannissa kotirouvainstituutio voi hyvin pihastressikuolemien alentamisen nimissä.

Tammi-helmikuussa on aikaa suunnitella ja haaveilla. Koska aivokapasiteettini on rajallinen ja oppimiskykyni varsin heikko näin vanhemmalla iällä, käytän kahta tehokasta apuvälinettä: toisten ottamia kuvia ja muistiinpanojen tekemistä. Tällä kertaa olen hakenut suunnittelun apuvälineitä Pihanlaittajan kuvista, joka kirjoittelee puutarha.netin keskusteluissa. (Kiitos niistä!) Raapustin juuri ylös, että jokaisen hedelmäpuun juurelle pitää istuttaa kärhö. Jos et ole vielä ehtinyt katsoa, tutki nyt ylempää kuvaa ja vastaa rehellisesti: voiko olla upeampaa näkyä kuin kukkiva hedelmäpuu ja alppikärhön tiu’ut siellä seassa?

Yksi elämäni suurimpia kysymyksiä (kyllä!) on, minkä verran erilaisia värisävyjä istutuksiini päätyy. Tarkoituksena on käyttää punainen-vaaleanpunainen-valkoinen-sinertävä-sävymaailmaa, mutta millaista? No ainakin yllä olevan kuvan inspiroimana sinne päätyy limenvihreä jättipoimulehti sekaan!

Ja polun viereen pitää laittaa joku karahka tuomaan ajallista kerrostumaa, ettei näytä ihan vain totuuden mukaisesti viisi vuotta vanhalta pihalta!

Onneksi suunnitelmia tehdessä maa on jäässä. Puupäätarhuri säntäisi näiden kuvien jälkeen varmasti suorinta tietä taimistolle ja hankkisi into piukkana ainekset pariin seuraavaan projektiin. Nyt sen sijaan teen taas yhden suunnitelman ja kasvilistan, joka päätyy edellisten seuraksi tarhurin muistivihkon väliin, sen, joka on loputtoman paksu. Maan sulettua niistä on onneksi osa jo ehtinyt unohtua, sillä muutoin tuhat neliötä ei riittäisi maa-alana alkuunkaan, eikä yksi elinaika niiden toteuttamiseen. 

Haaveilu ja ihailu on onneksi sallittu!

Kaikki kuvat (c) Pihanlaittaja (Ib-vyöhyke)