Mustikkapiirakka, kesäinen metsä ja talvinen mahatautipotilas

blogi_mustikkapiirakka_118.jpg

Miten sitä voikin liihotella ajatuksissaan kesäisen mustikkametsän sammalpatjalle kesken viheliäisen mahatautiepisodin? Kun pikkupotilaalle ei tahtonut maistua mikään perinteinen mahatautiruoka, päätin tehdä neutraalin mustikkapiirakan, joka osui ja upposi. Leivinjauhekaan ei ärsyttänyt vatsaa vaan kaikki kelpasi. Leipoessa äiti pääsi irti sairastuvan arjesta ajatellessaan metsän reunassa lämmittäviä auringon säteitä ja saappaiden alla raksuvia männyn risuja. Talvella voi kätevästi unohtaa ne metsän pienet inisijät ja raapivat oksat.

blogi_mustikkapiirakka_116.jpg

Ota siinä sitten hyvä kuva mustikkapiiraasta, kun omassa versiossani jäi täyte hieman liian löysäksi – käyttämäni kiisseli oli lähinnä mehukeittoa.

Maidoton ja munaton mustikkapiirakka

  • 150 g maidotonta margariinia tai auringonkukkaöljyä
  • 3 3/4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 3/4 dl kaurahiutaleita
  • 3 dl mustikkakiisseliä (purkista tai itse tehtyä)
  • 2 rkl maissitärkkelysjauhoja (esim. Maizena)
  • 6 dl pakastemustikoita
  • pinnalle 1/2 dl sokeria

Valmistusblogi_mustikkapiirakka_117.jpg

  1. Sulata margariini.
  2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri ja vaniljasokeri keskenään.
  3. Lisää joukkoon rasva ja sekoita tasaiseksi.
  4. Voitele piirakkavuoka ja taputtele taikina tasaiseksi sen pohjalle.
  5. Ripottele pohjan päälle kaurahiutaleet tasaisesti.
  6. Sekoita maissitärkkelysjauhot ensin noin desiin kiisseliä ja sitten tämä koko kiisselin sekaan. Kaada mustikkakiisseli pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi.
  7. Ripottele kiisselin päälle pakastemustikat ja sokeri.
  8. Paista 175 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Pinta on uunista ottaessa melko löysää mutta se jähmettyy jäähtyessään.
  9. Anna jäähtyä. Tarjoile kaurapohjaisen jäätelön (esim. Oatly) kanssa mahatautipotilaalle ja muille vaniljakastikkeen kanssa.

blogi_mustikkapiirakka_119.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Tulen hehkua kukkapenkkiin – tulikellukka

blogi_tulikellukka_365.jpg

Ennen edellistä kotiamme en ollut tutustunut oransseihin kukkiin, en yksinkertaisesti pitänyt niistä. Tein gallupia kavereiden (tai tuttujen tai ainakin pihanpitäjien) keskuudessa ja ei, oranssi ei kuulu heidänkään suosikkeihinsa. Koska olin kuitenkin vuonna 2006  järkyttynyt kotimme seiskytlukulaisesta värimaailmasta, totesin itsekseni, että se nyt pitää vaan niellä. Avitin sopeutumistani tekemällä etupihallemme kukkapenkin, jonka nimesin tulipenkiksi. Kaikki värit siis hehkuivat kuumaa ja anteliasta keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä. Ja tulikellukka oli sen penkin paras reunakasvi!

blogi_tulikellukka_364.jpg

Tulikellukan kukinta alkaa yhtä aikaa myöhäisten tulppaanien kanssa, kesäkuun alkupuolella. Ja kun jaksoin poistaa kuihtuneet kukinnot kotiäidin ainoan oman harrastuksen raivolla, kukintaa jatkui pitkälle heinäkuuhun. 

blogi_tulikellukka_371.jpg

Tulikellukka on voimakas leviämään ja parissa vuodessa kahdesta ylösnostetusta ja pikkuisiksi jakopaloiksi silputusta mättäästä muodostui kukkapenkilleni kuusi metriä tuuheaa reunusta. Kasvi ei kuitenkaan leviä holtittomasti, joten lapiolla kurittamalla se pysyy mukavasti aisoissa.

blogi_tulikellukka_375.jpg

Nyt kasvi miellyttää silmääni kummasti. En vain ole varma, sopiiko se valko-puna-vaaleanpunaiseen maailmaamme. Ehkä kuitenkin sinisen violettina hohtavan siperiankurjenmiekan pariksi, edes pikkuisen?

Suosikkikasvisarjassani aiemmin ilmestynyt

Kultatyräkki

Kevätkaihonkukka

Sammalleimu

Koti Sisustus