Mankeloin pastaa ja laitoin sen narulle kuivumaan

blogi_tuorepasta_087.jpg

Keskitalvella perunakausi vaihtuu pasta-, riisi- ja nuudelikauteen. Peruna on juurimukula, jonka säilytys huonontaa sen laatua ja ravintoarvoja. Niinpä perunat kannattaa ahmia pois syksyllä, kun ne ovat parhaimmillaan ja siirtyä sitten muihin tärkkelyskasveihin.

Kaivoin pastakoneen kaapista ja muistelin, mitenkäs sitä pastaa tehtiinkään. Veivasin taikinan ja putsasin pienellä taikinapalalla laskujeni mukaan viisi vuotta vanhat taikinanjämät pois teloista. Sitten yritin muistella hyväksi koettuja kikkoja tagliatellen tekoon. Mieleen muistuivat seuraavat kokemuksen saattelemat ohjeet:

  • Tee pasta kohtalaisen pienistä taikinanpaloista, niin et ole pulassa.
  • Pidä taikinalevyt kapeina, aloitus on hyvä tehdä noin viisi senttiä leveällä palalla.
  • Levyt tarttuvat helposti pöydän pintaan. Leivinliina on jauhoja parempi kosteuden kurissapitäjä.
  • Pastan voi ripustaa kuivaustelineelle kuivumaan, jolloin se pysyy irtonaisena.
  • Melko löysiksi kiepautetut tagliatellerullat toimivat myös pastan säilytysmuotona.

Nyt pitäisi vielä päättää, mitä alla olevan ohjeen mukaan tehdyn pastan kastikkeena tarjoaisi!

blogi_tuorepasta_086.jpg

Itse tehty munapasta

300 g durum-vehnäjauhoja
2 munaa
noin 1 dl vettä
2 tl oliiviöljyä

Valmistus

blogi_tuorepasta_kooste.jpg

  1. Punnitse jauhot koulhoon. Riko niiden keskelle munat ja kaada vajaa desi vettä sekaan. Mittaa joukkoon myös öljy.
  2. Käynnistä monitoimikone ja anna sen käydä kymmenisen minuuttia. Lisää vettä, mikäli taikina tuntuu jäävän murumaiseksi eikä muodosta kuvassakin näkyvää pallomaista taikinaa. (Halutessasi voit koettaa tehdä taikinan myös käsin, mutta homma on hidas ja raskas.)
  3. Kun taikina on kiinteää, se on valmis ja kaulimisen voi aloittaa. Taikinaa voi säilyttää muoviin kiedottuna pari päivää jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa tai pussissa. 
  4. Leikkaa taikina noin kuuteen kahdeksaan osaan. Ripottele pöydälle hieman jauhoja, jotta voit käsitellä jokaisen taikinapalan työvaihe kerrallaan ja säilyttää pastalevyt pöydällä odottamassa omaa vuoroaan. Voit myös käsitellä yhden taikinapalan kerrallaan valmiiksi pastanauhaksi saakka.
  5. Säädä kone ykkösleveydelle. Syötä taikina siitä läpi. Taita muodostunut levy kolmeen osaan ja syötä uudelleen koneen läpi. Toista vielä kerran. Pastalevyn on tässä vaiheessa hyvä olla 5-8 sentin levyinen.
  6. Jatka taikinan kaulitsemista ohuemmaksi leveysaste kerrallaan, kunnes olet saanut siitä halutun paksuista. Itse pidän tagliatellesta, joka on kaulittu meidän koneella paksuudella 6 tai 7.
  7. Siirrä kampi nauhaleikkuriteriin ja leikkaa pastalevy nauhaksi.
  8. Nosta pasta odottamaan keittämistä leivinliinan päälle. Voit kiertää nauhan löysälle kerälle tai asettaa sen suoraksi, jolloin vältät parhaiten nauhojen tarttumisen toisiinsa.
  9. Voit myös kuivata pastan pidempää säilytystä varten. Nostele nauhat tai pastalevyt pyykinkuivaustelineen naruille ja katko ennen kuivamista sopivan pituisiksi. Säilytä kuivunut pasta pölyltä suojattuna.
  10. Keitä pastaa 3-4 minuuttia reilusti suolatussa runsaassa vedessä. Paljonko suolaa on tarpeeksi? Maista vettä: jos se maistuu Välimerelle, olet onnistunut.

blogi_tuorepasta_085.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Kevään keltainen airut – kultatyräkki

blogi_kultatyrakki_323.jpg

Kultatyräkki on keväällä yksi niistä kasveista, jotka loistavat kevään valoisien iltojen kanssa kilpaa. Se on yksi minun suosikkiperennoistani, joita esittelen tässä kevään aikana – sen mukaan, mitä olen onnistunut tallentamaan parin viime vuoden aikana. Kuvaesittelyjen lisäksi teen rakkaudentunnustuksen ja kerron, miksi nämä kasvit ovat suosikkejani; tarkoitukseni ei ole toistaa ammattilaisten kuvauksia kasveista. Niitä löytyy vaikkapa Suomalainen Taimi -sivustolta!

Tervetuloa Perhon kasvi-ihastusten pariin!

blogi_kultatyrakki_324.jpg

Huhtikuun kamalan ruskeana ja roskaisena paljastuva maa on tammikuussa pelkkä haave. Silti sitä odottaa kuin itse kesälomaa, sillä pitkä talvi puuduttaa yhden jos toisenkin mielen ja puutarhahullulle jo pelkkä lupaus talven loppumisesta on kuin synnytyksen alkaminen yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen. Jokaista maasta nousevaa kortta ihastellaan kuin vastasyntynyttä vauvaa! Ja koska kultatyräkki nousee maasta yhdessä sipulikukkien kanssa, sydämeni sykkii sille ilman ehtoja. Se avaa sitruunankeltaiset lehtensä meidän III-vyöhykkeellä kesäkuun puolella ja sen sävy on i-has-tut-ta-van raikas. Näissä kuvissa väri on vääristynyt muistuttamaan voikukkaa, jonka keltainen on jotain ihan muuta kuin kultatyräkillä.

Värin ohella pidän erityisen paljon tyräkin kasvutavasta. Kasvin puolipallomainen muoto pääsee oikeuksiinsa keväällä, kun muut kasvit eivät ole vielä ehtineet peittämään sitä. Olen istuttanut kultatyräkkiä keskelle perennapenkkiä, jossa se vähin erin häipyy muiden kasvien taakse. Nimittäin siinä vaiheessa, kun tämä kukka alkaa kukkia (mikä tapahtuu näihin kuviin tallentuneiden keltaisten ylälehtien muututtua vihreiksi), on kasvin kauneus hävinnyt ja sitä kaipaa seuraavan kerran vasta syksyllä ruskan aikaan. Silloin rakastun siihen taas uudestaan ja ihailen sen ruskan sävyttämiä lehtiä.

blogi_kultatyrakki_325.jpg

Näissä kuvissa ei siis ole varsinaista kultatyräkin kukintaa, vaan sen ihmeellistä, terhakkaa ja keväistä pirteyttä!

Koti Sisustus