Olen käynyt kovin asein taistoon joulukuusen symboliarvon puolesta. Kolme rumpalipoikaa vartioi kuusemme  rauhaa ja tekee taikojaan, mikäli joku yrittää kajota sen koskemattomuuteen. Sain kokea sen karvaasti lisätessäni kuusellemme vettä: Soturit kävivät salaisin asein hyökkäykseen ja kannan nyt samanlaista silmälappua kuin tuo luukun tunnuskuvana toimiva musiikinjohtaja. 

Kuusi on yhdistelmä vuosien varrella kertyneitä koristeita, matkamuistoja ja poikiemme päiväkotiaskarteluita. Luonnollisesti pojat ovat keskittäneet ripustelunsa alaoksille ja äiti on päässyt pitkine raajoineen yläoksille. Tämän vuoden erikoisuutena on perheemme Teknisen tuen laittamat kaksi latvatähteä, kun pojat eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, pitääkö sen olla hopeinen vai kultainen.

Tässä vaiheessa silmäpuoleksi rusioidun bloginpitäjän on uskottava, että toissapäivänä esitetty haastekysymys voittaako seimiasetelma vai kuusi on löytänyt voittajansa. Kun kerran katolisesta maasta tänne kylmään pohjoiseen päässeet rumpalijoukot ovat valmiit puolustamaan asemaansa kuusen vartijoina, mikä minä olen sitä kyseenalaistamaan.

Kuvat on otettu tällä kertaa käytännössä sokkoammunnalla. Kuusesta taisi tulla ihan kiva. Ihailen kokonaisuutta livenä, kun taas silmäni antaa myöden katsoa ylöspäin.