Puutarhahullu laittoi talveksi patterin kasvimaan alle
Koska en ole kaikkien alojen asiantuntija, jäi alkuviikosta puhjennut kottikärryn kumi paikkaamatta. En saanut apua edes tekniseltä tueltani, sillä hän pakeni työreissulleen. Pieni lumisade tiistaina viilensi myös syksyistä puutarhakiihkoani mutta lumen sulaminen oli kuin uusi kevät: jipii, saan vielä jatkaa pihapuuhasteluita!
Into piukeana noudin taas peräkärryllisen pollen parasta naapuruston heppakodista, ehjät kottikärryt vanhempieni kotoa ja talikon ulkovarastosta. Lisäksi kaivelin lapiota, poraa, ruuveja ja lämmintä vaatetta mitä erinäisimmistä paikoista. Ja jos oikein tunnustetaan kaikki kaivelut, kävin myös hakemassa parista lähinaapurin metsäkompostista lehtiä ja muuta soveltuvaa puutarhajätettä, koska tarvitsin niitä pari kottarillista puuhasteluihini. Naapurit eivät ottaneet vihjeistäni onkeensa (tai todennäköisemmin lukeneet blogiani) ja tuoneet niitä suoraan pihaamme.
Puuhasteluni kohteena oli lämpölava (tai -penkki). Siellä se hullu puutarhuri taas kokeili jotain, mistä oli kuullut puhuttavan sisäpiireissä, mutta mistä hänellä ei ole ollut käytännössä mitään kokemusta. Tavallisestihan aurinko tuottaa kasvien tarvitseman lämmön, mutta lämpölavaan laitetaan istutusmullan alle maatuva lantapatteri, jolloin lämpöä tulee myös altapäin. Mikäli lava toimii, voi siihen istuttaa arkoja kasveja meidänkin korkeudella jopa huhtikuussa! Ajatus on niin huippu, että lattialämmityskin kalpenee sen rinnalla.
Rakensin lavani Intterneetin ihmeellisen maailman ohjeiden avulla. Eri sivustoilta löytyneet ohjeet olivat kyllä vähän epämääräiset, tärkeimmäksi tuntui nousevan toteamus, että tämän voi tehdä monin eri tavoin. Itse päättelin, että oikeasti tärkeintä on a) se, että lämpöä tuottavaa maatuvaa ainesta on riittävästi että lämpöä syntyy, ja b) että maatuva aines sijaitsee kyllin syvällä pintamaan alla, jotta ei polteta kasvien juuria. Tein lämpölavani lopulta näin.
1. Kaivoin lapion syvyisen montun , jotta sain koholaitaiseen lavaani riittävästi korkeutta. Jätin taas punttisalitreenit väliin tämän heilumisen jälkeen.
2. Laitoin montun pohjalle risuja ja putkivartisia kasveja (ynnä niiden lehtiä) kymmenkunta senttiä ilmastoinnin varmistamiseksi. Risuja olisi varmaan voinut olla enemmänkin, sillä ne painuvat kasaan reilusti.
3. Seuraavaksi kippailin kottikärryillä ilmastointikerroksen päälle parinkymmenen sentin paksuisen kerroksen melko tuoretta purukuivitettua hevosen lantaa. (Turvekuivitettu olisi vielä parempaa, mutta turvetta ei tästä maasta enää tahdo löytyä – ei ole ekologista, you know, nythän lämpövoimalamme toimivatkin sitten ympäristöystävällisemmällä kivihiilellä. Näin sivuhuomautuksena.) Tiivistin tavaraa polkemalla, jotta sitä olisi vielä keväälläkin parikymmentä senttiä. Ruuvailin samalla jo keväällä valmistuneet lavan reunukset ylös tukevasti montun pohjalta alkaviin tukilautoihin.
4. Peitin lannan viiden sentin kerroksella savensekaista melkeinmultaa. Tämä kerros toimii jonkin asteisena eristeenä, jotta istutettavien kasvien juuret eivät pala ensi vuonna.
5. Levittelin tähän väliin kymmenisen senttiä erinäisiä kasvien jätteitä, pääasiassa haravointijätettä. Nämä maatuvat ravinteiksi talven aikana.
6. Lopuksi levitin päälle ehkä kaksikymmentä senttiä tämänkesäistä kasvimaan multaa. (Mukana tuli myös muutama yrtti.) Maa-aines oli aika ilmavaa, joten oletan, että keväällä voin lisätä koko keon päälle vielä pari säkillistä rikkaruohotonta säkkimultaa helpottamaan penkin puhtaanapitoa. Saas nähdä.
Nyt painan mieleni paussinappulaa seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Keväällä istuttelen toivottavasti jo ennen vappua lavaan erinäisiä kasviksia. Jätin nuo kuvissa näkyvät laudanpätkät sitä varten, että saan kieputettua niihin suojaavan harson tai muovin lisäämään kasvien elinmahdollisuuksia.
Keväällä tulee siis tästä aiheesta lisää!
Olen kouluttautunut tässä elämäni edetessä menneisyyden ja nykyisyyden asiantuntijaksi. Olen huomannut, että palkkatyösuoritteiden markkinoilla tämä ei ole kovaa valuuttaa: ajasta, jota ei oikeastaan ole, ei saa aikaiseksi kunnon työpaikkaa. Olenkin pohtinut, auttaisiko asiaa, jos kouluttautuisin vielä tulevaisuudenkin asiantuntijaksi? Sieluni silmin näen mainokseni lehdessä: soita Perho Kerttuselle, joka kertoo menneisyytesi, avaa nykyisyytesi solmut ja ennustaa tulevaisuutesi. Hinta 5,99 e/ minuutti. Kilkilkil, sieltä kolisevat tilille kivikovat valuutat, joilla puuhailla pikku harrastukseni parissa.
