Hyvänen aika, omenamehua tuli 65litraa!! Lisäksi talviomenat ovat edelleen puussa ja hyödyntämättä. Eihän kukaan jaksa sellaista määrää mehua juoda, ei edes vodkan kera. Tarjoustalon punanenäinen myyjätär neuvoikin minulle intoa puhkuen ja kokemuksen/wiskin polttamalla äänellään, että osta tästä viininkäymisastia, lappo, rusinaa ja ominaispainomittari… Tein työtä käskettyä.

Sovellettu resepti, präkäämisen ”ilot”:
Ohjeiden mukaan vettä pitäisi keittää 10litraa, mutta koska minä teen viinikokeiluni mehusta, niin keitin 5litraa mehua ja kippasin sen sammioon. Perään nakkasin paketillisen rusinoita ja 6kg sokeria. Sitten pitäisi mukamas kaataa lisää vettä eli minä kaadoin kylmää mehua sekä mitata nesteen lämpötila 60 asteiseksi ja hoohetkellä sekoittaa joukkoon käymisainepussukka nro 1. Totesin seoksen olevan haaleampaa kuin kiehuva, mutta kuitenkin selkeästi lämmintä ja sekoitin salaperäisen aineen mukaan muhimaan. Seuraavassa vaiheessa noin parin tunnin päästä asteiden tulisi olla 35. Päättelin, että kädenlämpöisyys on riittävän lähellä ja hiivaseos solahti iloisesti nesteeseen. Astian kansi oli ärsyttävän tiukka, se on vaikea avata ja vaikea sulkea. Takuulla joku mies on sen suunnitellut! Tippalukonkin kanssa piti vähän aikaa vääntää kättä. Parin ärräpään saattelemana astian kansi lopulta sulkeutui. Seuraavana päivänä ihme kyllä se oli aloittanut pulputuksen ja hiivan tuoksu leijailee nyt jonkin aikaa huoneissa. Nyt vaan odotetaan ja siinä lajissa en ole koskaan ollut hyvä. Tässä on toki olemassa se vaara, että viinistä tulee juomakelpoista. Kun tämä ”sato” on kypsää, taidan juottaa Perhon ja muut naapurit humalaan.

Hynynen on kirjoittanut, että ”jos perse on auki, kokeile kotiviiniä – maku on karmea ja niin ovat krapulatkin, mutta humalat sensijaan lähentelevät jo huumeiden vaikutuksia” 
Arveluttaa siis vähän, että mitähän tästäkin ”sopasta” tulee, paitsi sanomista? Suomen metsien miehet liemikattiloineen saivat nyt kuitenkin palasia sympatiastani.

Viinintekoa harrastaneita tunnen monta. He kaikki kertovat, että sen kuuluisan yhden kerran viini onnistui ja maistui hyvälle. Kaikilla muilla kerroilla se on ollut pahaa. Mutta koskaan se iloliemi ei suinkaan ole jäänyt juomatta. Hädin tuskin sitä on säilynyt pullotukseen saakka. No justiinsa juu…

************

Tuntuiko juttu tutulta? Aloitin oman blogin, johon kirjoitan elämästäni enemmän. Julkaisin tämän jutun omalla palstallani jo tiistaina. Nähdään me toki täälläkin myös jatkossa!