Kävin syyslomallani sukulaisissa. Toin tuliaisiksi mehua näistä maisemista. Tällaiselle Keski-Suomen kulkijalle tuli tunne, kuin olisi ulkomailla ollut, vaikka paikka on ihan Suomen rajojen sisällä.

Vohloisten puutarhalla on Länsi-Uudenmaan matkailutietojen mukaan viljelty omenaa kohta jo viisisataa vuotta. Siinä vaiheessa kun meidän metsät olivat eränkäyntialuetta, jossa naiset vietiin saareen turvaan samalla kun miehet kalastivat lohta joesta, Lohjalla elämässä oli elementtejä, jotka muistuttavat kovasti minun suosimaa sormet mullassa –elämäntapaa. Täällä kalkkipitoinen maa (se sama, jonka louhinnan seurauksena kaupungin alla on melkoinen luolaverkosto) on antanut otolliset olot lehtomaiselle viljelylle ja herkullisille omenille. Miltei kadehdittaa: meillä maaperän graniitti tekee siitä hapanta ja samaiset kalkkilouhosten tuotokset pitää tuoda paikalle pussissa, jotta päästään viljelyksille sopiviin pH-arvoihin, täällä moinen asia tulee annettuna.

Syysaurinko helli niin minua kuin Lohjan matkailunedistämisyksikköäkin. Nyt on kuulkaa kamerassa niin kauniita kuvia lehtomaisemista, että melkein itkettää. Tänne olen valikoinut vain omenatilan kuvia, mutta se muu luonto paikkakunnalla olisi ihan oman postauksensa arvoinen, usko pois, aivan mahtava! Jos ehdit nyt tai ensi keväänä, pakkaa eväskori ja painalla Lohjan paratiisiin, sinne on jokaisen luontoilijan päästävä. Niin, Lohjan maisemat ovat täynnä kauneutta lehtoineen ja järven kimmellyksineen, pitää vaan osata suunnata oikeille suojelukohteille ja omenatarhoille. Minä pystyn antamaan vain summittaisen ohjeen suunnata Virkkalaan, siellä sinun pitää löytää joku paikallinen, joka osaa varmasti viittoilla eteenpäin kohti pähkinä- ja omenalehtoja.

Vohloisten puutarhalta ostin mukaan toistakymmentä litraa tuorepuristettua omenamehua. Syyslomaansa viettävä poika ojenteli niitä minulle asiantuntevasti mumminsa nyökytellessä vieressä. Ostin putelit himoiten ja ylimääristä sylkeä nieleskellen, sillä tuorepuristetussa mehussa on sitä jotain. Sen on hieman kirpeää, vähän makeaa, tummanpuhuvaa ja ihanaa, kutakin ominaisuutta runsaasti puristetun omenan laadusta ja lajikkeesta riippuen.

Omenalaatikoista päätellen nyt oli menossa Lobon satokausi, sillä halli pullisteli punaposkisten omenoiden laatikoita, jotka odottivat puristusvuoroaan. En kysynyt tarkemmin, mistä lajikkeista ostamani mehu oli, mutta voin todeta, että se on hyvää.

Parhaan mehun saa mielestäni omenoiden sekoituksesta: viime vuonna puristuttamaani mehua ei voita mikään, ei edes tämä ihanan raikas ja runsaasti aurinkoa ja sokeria sisältävä mahtavuus, jota olen nyt nauttinut aamupalallani. Joskus onnistuu paremmin kuin toiste, riippuu siis vuodesta ja siitä, mitä omenia sinne puristimeen laittaa. Kaupassa sen tutun kotimaisen omenamehun maku saattaa myös vaihtua kesken vuoden ja kyse on nimen omaan siitä, että omenalaji muuttuu kesken kauden yhdestä toiseksi. Mielestäni siinä on yksi kotimaisen mehun viehätyksistä, sisältö on yllätyksellistä. Mutta aina niin maukasta.

Itse puristusprosessi on kovin yksinkertainen: omenat murskataan, laitetaan levyjen väliin pinoon ja mehu puristetaan mekaanisesti pois. Alla on (epä)selventävät kuvat viime vuotisesta mehukeikastani, Vohloisten tilalla emme kurkkineet prosessipuolelle, vaikka siellä mehua tehtiinkin koko ajan.

Lopputuloksena on paitsi mehua, myös tynnyreittäin omenamäskiä. Itse jään aina pohtimaan, että mitäköhän siitä voisi tehdä? Tavallisesti se päätyy kompostiin ja seuraavan satokauden kasvuvoimaksi, mutta eikös siitä saisi mainiosti vaikka metriomenapiirakkaa? Ainakin sitä riittää.

Syksy on siis täällä, meillä hieman pidemmällä kuin Uudellamaalla. Mehun ohella sukulaiseni kotoa minulle tuli mukaan myös muutama kasvi, jotka koetin pistää multiin mahdollisimman pikaisesti, pakkasöitä on nimittäin ollut jo vaikka kuinka täällä meidän korkeudellamme. Ensi viikolle näytti olevan luvassa jatkuvaa pakkasta, joten toivon kasveille parasta menestystä kovettuvan maanpinnan alla. 

Vuorossa on se kausi vuodesta, jolloin puutarhan osalta levätään. Blogi jatkaa kuitenkin eloaan.

Lähteet:

Tiedot Lohjanjärvestä Lohjanjärven Suojelyhdistykseltä

Vohloisten omenatilan historiatiedot Länsi-Uudenmaan matkailutiedolta