Valmiina kurpitsajuhlaan

Myskikurpitsakeitto_Sini_Kuha 6.jpg

Kaupoista (ja kasvimaalta) saa taas kurpitsaa, ja yksi parhaista lajikkeista on myskikurpitsa. Ruokaan siitä tulee ihanan paahteinen maku ja sen pieni pähkinäisyys korostaa hedelmälihan pyöreän makeaa makua. Korostamalla näitä makuja uunissa paahtamalla sekä lisäämällä hunajaa ja pähkinäöljyä, suussa pyörii samettinen keitto, joka on yksi syksyn helmistä.

En ole löytänyt myskikurpitsan siemeniä meidän lähialueen myyjiltä. Nyt nappasin kaupan kurpitsan sisältä parikymmentä siementä talteen. Lähtisiköhän niistä ensi keväänä yksi taimi kasvuun omaa kasvimaatani varten? Taitaa tulla ensi kesästä taas kurpitsavuosi meidän tontilla!

Myskikurpitsakeitto_Sini_Kuha 4.jpg

Myskikurpitsakeitto

  • 1 myskikurpitsa (noin 600 g)
  • 2 porkkanaa
  • 1/2 kukkakaali
  • 1-2 sipulia (noin 200 g)
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1-2 tl pähkinäöljyä tai auringonkukkaöljyä
  • 2 tl hunajaa
  • 1 tl timjamia
  • 5 dl vettä
  • vajaa 1 tl suolaa
  • pippuria
  • 1 dl ruokakermaa

Valmistus

  1. Halkaise kurpitsa ja poista siitä siemenet. Lohko se noin kahdeksaan osaan pituussuunnassa ja aseta uuninpannulle hedelmänliha ylöspäin. Pieni myös porkkanat ja kukkakaalit. Paahda 200 asteisessa uunissa, kunnes kasvikset saavat hieman väriä, noin 15 minuuttia. Nosta jäähtymään, kunnes saat irrotettua kurpitsasta kuoren.
  2. Lohko sipuli ja pieni valkosipulin kynnet. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullota sipuleita siinä pari minuuttia.
  3. Lisää kattilaan hunaja, timjami, paahdetut kasvikset ja vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Lisää myös suolaa. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmenneet.
  4. Soseuta keitto sauvasekoittimella, varo samalla kuumia roiskeita.
  5. Lisää joukkoon kiehuvan kuumaa vettä, kunnes saat keitosta mielestäsi sopivan paksuista.
  6. Mausta keitto vielä pippurilla ja sekoita joukkoon ruokakerma.

Herkuttele!

Myskikurpitsakeitto_Sini_Kuha 5.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Syklaamirakkautta

Syklaamiasetelmat_Sini_Kuha 2.jpg

Oli vähän rähjäistä, kun revin pakkasen puremat krassit ja dahliat pois portin pielestä. Melkein hävetti tehdä moista, mutta koska kaikki ohikulkijat olivat ne jo nähneet siinä, ei tarvinnut pelätä maineen menetystä. Senpä vuoksi nappailin hyvänä pysyneet nuput aamupalaksi, sillä voi lisätä mainetta entisestään. Sitä paitsi, kun puuhaa pihalla aamulla juuri yhdeksän jälkeen, ei tavallisessa omakotitalolähiössä ole kotona ketään, joka tiirailisi, mitä meillä tehdään. (Paitsi lähistön kotiäidit sekä muutama vuorotyöläinen, mutta muutoin ei ole ketään. Noin periaatteessa.) Ihan voi vapaasti antaa maineelle kasvot, jos siltä tuntuu, ja minusta rehellisyyden nimissä aika usein tuntuu.

Syklaamiasetelmat_Sini_Kuha 3.jpgJoka syksy minua vetää puoleensa syklaamin hehku. Toiset tykkäävät vaaleanpunaisista tai valkoisista versioista, minä haluan meille sen kaikkein hehkuvimman punaisen. Nyt ne hohtavat kilpaa ruskaisten pensasaitojen kanssa, ensi viikolla saavat jo varmasti hehkua ihan itsekseen.

Syklaamiasetelmat_Sini_Kuha 5.jpg

Syklaameja riitti portin pielen lisäksi myös olohuoneen ikkunan jatkeeksi. Molempien kaveriksi laitoin palleroporonjäkälää, joka palvelee meillä jo ties kuinka monetta vuotta. Valkoinen calluna (vaiko aitokanerva?) tuo pystyasennollaan rytmiä joukkoon ja katinlieko roikkuu rennosti reunoilla. Siinä on muuten hieno luonnonkasvi!

Syklaamiasetelmat_Sini_Kuha 1.jpg

Nautin siitä, että parveke jatkuu suoraan olohuoneen ikkunan takana. Syntyy tunne, että sama tila jatkuu lasin takana ja lasi hädin tuskin erottaa pihaoleskelun sisäoleskelusta. Tuo pöydän pinnan tasoon loppuva ikkunakin on sopiva: pöydän alunen ei tule heti näkyviin varajemmoineen ja roskineen. Saa rajattua viikkosiivouksen sisätiloihin 🙂

Syklaamiasetelmat_Sini_Kuha 4.jpg

Koti Sisustus