Viikko on myllätty pihassa ja elämä on asettunut sellaiseen uomaan, että jos nyt oltaisiin telkkarissa, tänä aamuna meille oltaisiin rullattu pihaan nurmi. Mutta koska tv-ryhmä ja julkkiskokin järjestämät grillijuhlat puuttuvat, minä pistin tänäaamuna siementä maahan.
Miksi siemenet eikä siirtonurmea?
- Hinta. Meidän nurmisiemenet maksoivat satasen (sitä parempaa laatua, totta kai, kun Tekninen tuki sai valita), siirtonurmi reilusti tonnin. Siirtonurmen pohjassa tosin tulee mukana hieman multaa, joten pohjatöihin olisi mennyt siirtonurmen kanssa ehkä satanen vähemmän. Siitä huolimatta siemenet säästävät meille riittävästi rahaa.
- Kiireettömyys. Jos on odottanut nurmea jo vuoden, ei muutama viikko lisää ilman viherrystä haittaa. Ja meillä ei ole kuraa holtittomasti sisälle tuovia lapsia (he tottelevat yleensä sääntöjä) tai eläimiä, joten syyssateet multapinnalle eivät haittaa. Oikeastaan niitä toivotaan pitämään multapintaa kosteana.
- Perustamisajankohta. Siemenet kasvavat hyvin syksyllä, joten nurmen perustamisajankohta ei pakota valitsemaan siirtonurmea. Kesällä siemenien itäminen on epävarmempaa valoisan vuodenajan vuoksi, mutta nyt illat hämärtyvät ja yöt ovat pimeitä, joten siemennys toimii.
Siinä heitellessäni nurmen siemeniä tummaan multapintaan tunsin yhtäkkisen yhteyden muinaiseen esiäitiini. Tosin se äiti olisi varmastikin nauranut tekniikalleni, joka kipeytti selkäni mutta toi kauniin, tasaisen siemenpinnan tulevalle nurmikentälle. Vajaa neljäsataa neliötä peittyi siemenmattoon alle tunnissa – itse olen kovin ylpeä kylvöksestäni, mutta epäergonomisen työskentelytavan lisäksi äiti olisi varmasti nauranut myös työtahdilleni, sillä tuskin muinoin viljaa pystyi kylvämään yhtä tarkasti ja aikaavievästi kuin mitä minä sirottelin nurmiröllikän ja kahden muun lajin siemeniä maahan. (Ei, en muista näitä ulkoa, tiedustelut voi osoittaa Tekniselle tuelle – ne löytyvät varmasti nurmiseospussin siemenluettelosta.)
Siemeniä vasemmalla liian vähän, keskellä sopivasti ja oikealla – hups – liikaa.
Siementen menekin löytää siemenpussista. Kylvin ensin pussillisen harvakseltaan, jotta näin, mille alalle siemenet riittivät. Sitten tein uusintakylvön samalle paikalle siementen menekin mukaan: meidän 2,5 kilon pussista tuli noin sata neliötä. Alkukylvö auttoi ymmärtämään, miltä sen oikean siemenmäärän tulee näyttää mullan päällä. Yritin tehdä sirottelun eri suuntiin, jotta käden liike näkyisi mahdollisimman vähän ja pinnasta tulisi mahdollisimman tasainen. Alla vasemmalla näkyy valmis kylvöpinta.
Jotta siemenet eivät häviä sateen tai tuulen mukana, ne pitää myös kiinnittää maahan. Sitä varten harasin siemenet lehtiharavalla osittain mullan sekaan (keskimmäinen kuva) ja tiivistin multajyrällä päälle (oikea kuva). Harauksen avulla epätasaista kylvöä voi myös yrittää tasata, sekin onnistui melko hyvin. Yllä olevista kuvista näkyy myös, kuinka osa siemenistä on hävinnyt mullan sekaan.
Haraus ja jyräys olivat toimina nopeampia kuin kylvö, johtuisikohan se siitä, että tämän tapaisesta hommasta on tullut harjoitusta pienestä asti: aivan kuin olisi leikannut ruohoa vastaavalta alueelta – puolisen tuntia riitti siihen. Kaikkein hitainta nurmen valmistelussa oli kaivinkoneen käynnin jälkeen tehty jyräys ja epätiiviistä maasta johtuvien kuoppien tasoitus. Tekninen tuki teki tämän eilen noin kolmessa tunnissa. Kaivinkone oli tehnyt jo hyvän pohjatyön alustavine mullantiivistämisineen, joten se nopeutti työtä kummasti. Voin vain kuvitella, miten kauan tiivistäminen olisi kestänyt, jos multa olisi tullut kärrättyä itse paikalle kottikärryillä. Siemenpankitonta multaa tuotiin nimittäin pihaan yhteensä 25 sentin paksuinen patja ja kipattu multa on aluksi hyvin pehmeää ja höttöistä.
Nyt odotellaan vaan, että iltapäivällä alkanut pehmeä tihkusade jatkuu siihen saakka, että siemenet itävät. Erittäin kiellettyä on kylmien rintamien purjehtiminen Suomeen ja rankkasateiden piiskautuminen meidän tontille. Viherrystä odotellessa!
