Mistä erottaa ammattilaisen ja harrastajan? No ammattilainen osaa odottaa, kunnes hehkuttaa valmista. Puupäätarhuri on puolestaan niin innoissaan omastaan, että ryntää ottamaan kuvan, ennen kuin on ehtinyt hommissaan loppuun saakka. Siinä, missä ammattilaisen kuvausympäristö on siistitty ja rakennettu valmiiksi, puupäätarhuri menee ja siistii kuvan rajaamalla siitä lapiot, epäkelvon nurmikon ja kastelukannut pois. Ai niin, ja myös naapuririvarin ja ylimääräiset lyhtypylväät. (Ja poistaa kuvan perusteella epäkohdat myös aidosta ympäristöstä.)

Näin:

Tämän vuoksi blogissani ei ole koonaiskuvia meidän pihasta. Odotellaan, että paikat valmistuvat. Sitten joskus, ehkä.

Toisaalta, jos meidän pihassa odottaisi valmista, ei tätä koko blogia olisi olemassa, joten tämä lienee piharemonttiblogi valmiin puutarhablogin sijaan. Asiat etenevät hitaasti, sillä tavalla harrastajamaisesti. Tehdään yksi pala kerrallaan ja liitetään sitten tähän Lego-rakennelmaan lisäosia – kunhan ehditään. Esimerkiksi tämän kyseessä olevan kukkapenkin alkutaival alkoi aivan liian kiireellä kaksi kesää sitten, kun en malttanut pitää näppejäni irti mullasta ja kasveista. Hyvä vai huono, en osaa sanoa, mutta ainakin se on monien mahdollisuuksien alue, jossa on monivuotisten rikkojen juurakkoja onneksi vain nimeksi (toisin kuin jossain muualla). Kirsikkapuun ympäristön penkin perustusvaihe löytyy täältä, jos haluat vilkaista menneisyyttä. Muutoin sitä ei olekaan tullut kuvattua kuin lähinnä yksityiskohdistaan, mikä kertonee penkin tilanteesta jotain olennaista.

Miten epätoivoinen hiustenkiskomiseni sitten muuttui malttamattomaksi ilonkiljahteluksi? Käytössä oli kodin sisältäkin tutut keinot, jolla kaaos taltutetaan jokanaisen kotiunelmaksi.

1. Inventoi ja siivoa

Ensimmäiseksi tein penkin inventaarion ja turhien kasvien karsimisen, jotta penkkiin tuli tilaa olennaiselle. Kesän aikana alkuun päässeitä heinätupsuja, nokkosenalkuja ja voikukan pikkutaimia ei kannata jättää penkkiin saamaan superlähtöä keväälle, ne hus pois kokonaan ja juurineen. Koko kesänä en ole havainnut näitä pikkutaimia, sillä pidän kasvupenkit täysinä, mutta nyt, kun syksy saapuu ja kesäiset kasvit alkavat ränsistyä, hyvävointiset rikkaruohot tulevat esiin. Yllättäen istutukset näyttävät rähjäisiltä ja sotkuisilta ja järjestely on paikoillaan. Inventointia tehdessäni löysin positiivisena yllätyksenä kukkapenkin keskeltä jo menetettyjen joukkoon lukemani punakukkaisen pallohortensian (Hydrangea arborescens ’Bella anna’), joten ehkä oli aikakin saada sotku hallintaan.

Vain kuukausi sitten unikot näyttiävät näin viehättäviltä. No eivät näyttäneet enää sateiden jälkeen. Riips raaps, näin siinä kävi:

2. Tee tilaa ja karsi

Kakkoskikkana avarsin sitä, mikä on hyvää mutta liian tukkoista, vähän niin kuin sisällä pitää järjestellä eteisnaulakon alusta. Tätä postausta tehdessä ja ylimmäistä kuvaa tarkemmin katsellessa tajusin, että myös purppuraheiden ja sen viereisen lumipalloheiden alunen näytti ahtaalta. Sen sijaan, että olisin siirtänyt pensaan viereisiä pikkusydämiä väljemmille vesille, naksin molemmista pensaista lähes maantasaisia oksia pois ja kas – nyt aluskasvillisuus pääsee kauniisti esiin. Pitää varmaan käydä ottamassa tilanteesta kuva, sillä kohdasta tuli ilmava ja kaunis, aivan erihenkinen kuin näissä kuvissa. Naksintajäte pääsikin jo tänne esille maanantaipostauksen kukkakimpussa.

2. Laajenna ja siirrä

Kolmostemppu on kodin kohdalla melko työläs mutta kukkapenkin kohdalla yksinkertainen toteuttaa: kasvualueen laajennus. Istutan siis kukkapenkit aloitusvaiheessa huomattavan tiiviiksi. Näin pikkutaimien väliin ei jää niin paljon tilaa rikkaruohoille kuin silloin, jos käyttäisi suosituksien mukaisia istutusvälejä. Usein jätän selkeitä tyhjiä kohtia keskelle penkkiä ja kylvän niihin keväällä vihanneksia tai yksivuotisia kukkia. Siinä vaiheessa, kun varsinaisten kukkapenkin kasvien kasvu alkaa olla ylitsepursuavaa, kärrään penkin laitaan paksun sanomalehtikerroksen päälle lisää multaa ja siirrän suurin piirtein joka toisen kasvin uudelle paikalle. Istutusalue kasvaa kokoa (tai kasvimaa muuttaa muualle) ja kasvien välit muuttuvat sellaisiksi, että täysikasvuiset taimet mahtuvat olemaan nätisti paikallaan. Tätä taktiikkaa käyttäessä pitää vaan muistaa, että puuvartisia kasveja ei kannata siirtää (ainakaan isoina), sillä niiden kasvu häiriintyy suuresti juurten katkomisesta. Aluksi voi näyttää hassulta, kun laittaa pensaan tai puun kasvamaan ihan penkin laitaan (tai jopa ulkopuolelle), mutta parin vuoden päästä se onkin sitten jo omalla paikallaan, keskellä istutusaluetta. Kompromisseja pitää tehdä ja välillä kärsiä keskeneräisestä estetiikan kustannuksella.

Tiesithän, että perennat eli monivuotiset kukat ja muut ruohovartiset kasvit eivät pahastu jakamisesta ja siirtelystä  samalla tavalla kuin pensaat (ainakaan suurin osa niistä)? Yllä näkyvät isolehtiset kuunliljat istutin alun perin punalehtisen purppuraheiden oikealle puolelle mutta nyt ne löysivät uuden paikkansa harvan pionirivistön reunasta. Katsotaan niille taas uutta paikkaa sitten, kun pionit saavuttavat aikuisen kokonsa, siihen menee vielä pari vuotta. (Pionit ovat juuri niitä, jotka eivät pidä siirtelystä, joten ne saavat olla koko ajan samalla paikalla.)

4. Uudista ja investoi tulevaan

Paikalle piti saada myös jotain uutta tulevaisuutta varten. Samalla, kun kiskoin mustuneet ja rapistuneet kesäkukat pois pionien väleistä ja harasin rikkaruohot ylös, kaivelin myös itsestään ilmaantuneet harjaneilikat ja sormustinkukat talteen. Siirtelin niitä uusille kasvupaikoille sen mukaan, missä toivon näkeväni niitä ensi kesänä. Yllä näkyy sormustinkukan ensimmäsien vuoden siementaimi, jonka oikealla puolella on tänä kesänä alkunsa saanut voikukan siementaimi. Taimet ovat halkaisijaltaan 5-10 senttiä ja molempiin ilmestyisi ensi vuonna kukka – paitsi että voikukka on nyt mennyttä, sillä en halua niitä kukkapenkkiini. Sormustinkukkakin kukkii vain kerran, minkä jälkeen uudet kasvit aloittavat kasvunsa sen siemenistä.

Istutin sekaan myös kollegaltani saadut valko-keltaiset esikot (ne kukkivat keväällä), joiden ajattelen sopivan tässä kohtaa kasvavien valkoisten narsissien ja tulppaanien juurelle. 

Sain esikoita yhden ryppään, tuollaisen muovikassillisen. Kiskoin ja naksuttelin ryppäästä pikkutaimet erilleen ja niitä oli niinkin paljon kuin seitsemäntoista. Näin syksyllä ne näyttävät kovin vaatimattomilta, ainakin kun upotin ne tuonne isojen kasvien väleihin ruskean mullan sekaan, mutta keväällä niistä muodostuu yllättävän tuuhea ja moninainen kukintamatto. Näin ainakin uskon, sillä esikko on elinvoimainen kasvi. Toivottavasti myös narsissit jaksavat ponnistaa pintaan, niin nähdään, miten hyvin suunnitellut kasviyhdistelmät toimivat yhteen. Kurkkaapa tämän kevään tilanne täältä, eikö tuonne sopisikin alle pieni hippu valkokeltaista sävyä?

+ 1 Stailaa, paikkaa ja kausi-istuta

Joka jäi tekemättä: tuonne tyhjyyteen olisi voinut käydä hakemassa muutaman syksyisen kausikasvin, jotta silmänilo olisi ollut muutakin kuin vain uusi järjestys ja ruskea, tasainen multapinta. Pari pallokrysanteemia tai tuuhea heinäistutus olisi tuonut kummasti ryhtiä paikkaan erityisesti siinä tapauksessa, että kasvien lehdet olisivat katkeilleet siirrettäessä rumiksi. Tällä kertaa siirsin vain kasveja, jotka eivät olleet moksiskaan lapioinnista ja heittelystä, joten paikkausistutusta ei siinä mielessä tarvittu.

Näillä neljällä kikalla päädyin tilanteeseen, jossa kamera oli haettava heti käteen, aivan kuin kaikki olisi valmista hetimullenyt. Hienosti huijattu puupäätarhurin pientä mieltä! Todellisuudessa hitaasti hyvä tulee ja kukkapenkin sisustus muotoutuu vuosien myötä entistä paremmaksi, kunhan muistaa välillä vähän siivoilla ja kalustaa uudelleen. Juostaan ja siirretään, siirtojuoksutetaan näin sisäpiirin termein.