Suunnittelua sadepäivänä

Muutettava_rinne_Kasvihormoni.fi 2.jpg

Gardener, tämä on sinulle! Ja lisäksi toivon kommentteja kaikilta niiltä, jotka haluavat antaa sellaisia. Mielellään tietysti aiheeseen liittyviä, mutta tervehdi toki muutenkin, jos siltä tuntuu.Muutettava_rinne_Kasvihormoni.fi 1.jpg

Talon eteläpäädyssä on rinne, jota olen muuttanut – järkiperäistänyt ympäristöön sopivaksi näin omasta mielestäni. Jätin sen ihan ylälaitaan pienen pätkän kivikkokasveja, koska ajattelin, että ne ovat ihan kivoja. Kauniisti kukkivia kaunistuksia, kuten ajuruohoja, keltamaksaruohoja ja kamtsatkanmaksaruohoja. No, kukkivia kyllä, mutta kaunistuksia ne eivät ole, kun alla kasvaa se peevelin korte, joka huojuu kolmekymmentä senttiä näiden pienten maanpeitteiden yläpuolella. Joka vuosi ja uskollisesti.

Onneksi Gardener vinkkasi, kuinka maksaruohoista voi tehdä elävän kranssin ja totesin, että minulla on ainekset jättimäiseen kranssitehtaaseen, jipii! Vapise korte, kohta sinut hävitetään näkyvistä!

Rinteen ylätasanne päätyy meidän etupihalle. Siinä ihan ylhäällä on ”joku kaverilta nyysitty angervo”, ehkäpä ruusuangervo (näkyy paremmin täällä). Keskelle kasvaa korkeaksi loppukesän ilahduttajaksi punalatva, joka nyt kesäkuun lopussa hädin tuskin pilkistää edessä olevan verikurjenpolven takaa. Oikeaa laitaa komistaa puolestaan maksaruoho, todennäköisesti isomaksaruoho (jollei joku tunnista sitä joksikin muuksi, kukinto näkyy täällä). Jossain siellä välissä myös luikertelee kärhö tai pari, joiden lajia en osaa enää sanoa mutta joiden värit yritin valita sopimaan punalatvaan ja maksaruohoon sopiviksi. Välissä olevat törröttäjät ovat salamatkustajia, jotka päätyvät lajikumppaniensa kaveriksi syksyllä parempaan siirtoaikaan.

Nyt tuo angervojen ja edellä nimettyjen kasvien väli pitäisi kasvittaa jollakin, joka peittää kortteen alleen. Maaperä on kivistä hiekansekaista maata, mutta pensaiden kohdalla on tuolla syvemmällä ravinteikasta puutarhamultaa kasvualustana. Mitäpä siihen istuttaisi niin, ettei kokonaisuudesta tulisi liian sillisalaatti? 

Tämän rinteenpätkän edessä on vielä toinen reilumman kokoinen rinne, jossa siinäkin on tuota samaa angervoa, lisäksi myös tummalehtisiä kurjenpolvia (lajinimi tietysti tallennettuna ”johonkin laatikkoon”, sinne muiden sekaan), syyshortensiaa, valkoista salviaa ja (luultavasti kortteiden vuoksi myöhemmin siirrettävää) lamohietakirsikkaa. Tästä rinteestä on kuva alla, jota tarkastellessa saattaa myös havaita, että näiden pikkuruisten kasvien lomassa kasvaa tänä vuonna iso kasa yksivuotisia kukkia. Sipulikukkien rankoihin ei kukaan järkevä tietenkään kiinnitä mitään huomiota, vai kuinka?

muutettava_rinne_kasvihormoni.fi_3_0.jpg

Varmuuden vuoksi sama rinne myös sen toiselta lappeelta. Jokainen tunnistakoon saniaiset ja kuunliljat itse:

muutettava_rinne_kasvihormoni.fi_5.jpg

Pitäis vissiin tehdä jotain, mutta mitä? Vai liitynkö vain välitasanteelle lasteni kylänrakenteluleikkiin mukaan?

Koti Sisustus

Mansikoita odotellessa heinätalkoissa

Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 7.jpg

Odottelen heinäkuun alulle ensimmäisiä mansikoita. Meillä kasvaa jotain nimetöntä sukulaisilta saatua lajiketta, joka on erittäin makoisa mutta ei niin kovin varhainen, joten juhannusmansikat saa unohtaa kohopenkin lämmöstä huolimatta.

Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 6.jpg

Meidän mansikat on istutettu yhteen parisängyn kokoiseen kasvulaatikkoon epämääräisiin riveihin, ovatpa saaneet lisääntyä kaksi vuotta rönsyistäkin ihan vapaasti, sillä taimia oli alun perin vähän niukanlaisesti. Mansikoiden alla ei ole mitään maanpeitettä, siis sellaista mansikkamuovia, jota kaupassa myydään, vaan ovat ihan vaan mullan seassa. Se puolestaan aiheuttaa sen, että mansikat tahtovat multaantua eikä niitä voi syödä suoraan kasvimaalta. Mutta eipä hätää, niksitarhuri osaa korvata muovin eloperäisillä aineilla!

Vanhemmillani on keräävä ruohonleikkuri, ja ruohosilpun himossani vapaaehtoistin itseni niittämään heidän nurmikenttänsä. Tyhjensin nurmipaljouden laatikoihin ja toin ne pihaamme, missä huokailin ihastuksissani. Nurmikatetta! 

Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 2.jpg

Katteesta on paljon hyötyä, suurimpana on tietysti puhtaat mansikat. Voin siis tallustella pihalle paljain varpain aamukasteessa ja napsia mansikoita yöpaitasiltani suuhun, mikäli ehdin ennen räkättejä. Mikä ihana loma-aamun aloitus, kunhan kelit tästä vähän taas lämpenevät. Toinen hyöty on, että lierot pitävät ruohosilpusta, kaivautuvat noutamaan sitä pinnasta ja samalla ilmastoivat kasvualustan. Ilmaa juurille ja ei tiiviille maalle! Kolmanneksi ruohosilppu on hyvää ruokaa myös noille mansikoille, jolloin ei tarvitse huolehtia muusta lannoittamisesta. Ei siis kanankakan lemua kesäaamussa :). Taidanpa ottaa aamuteetkin mukaan heinäkuisiin aamuihin ja hörpin siitä mansikan painikkeeksi, kun aromit pysyvät katteen ansiosta sellaisina, kun kulinaristi ne kuvittelee. Loppubonuksena ilmassa leijailevat rikkojen siemenet eivät pääse asettumaan multapintaan, jolloin myös kitkemisen tarve vähenee. 
Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 3.jpgRuohosilppu alkaa muuten maatua nopeasti, kun sen kerää kasalle. Nurmisilppulaatikot olivat ainakin nelikymmenasteisia, kun toin ne kotiin, mutta katteen levittäminen hidastaa maatumisprosessia hieman. Eipä se haittaa, hyvä siitä tulee joka tapauksessa.

Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 1.jpg

Nyt pitäisi vielä päättää, verkotanko mansikat vai uskallanko kokeilla, jättäisivätkö rastaat ne rauhaan. Ehkä en kuitenkaan uskalla ottaa riskiä vaan joko levitän rastasverkon sellaisenaan laatikon päälle tai nikkaroin siihen ihan sellaisen pysyvämmän kehikon metalliverkkoineen. Raakileiden väristä päätelleen aikaa päätöksen tekoon on vielä ainakin viikko, keleistä riippuen kolmekin ennen kuin satoa olisi tarjolla.

Mansikkamaa_Kasvihormoni.fi 5.jpg

Koti Sisustus