Miten sitä blogisti yllättyykin

Särkynytsydän_Kasvihormoni.fi 2.jpgMinulla kävi vieraita, jotka toivat tuliaisia. 

Särkynytsydän_Kasvihormoni.fi 4.jpg

Sain kassin, jossa oli kaksi särkynyttä sydäntä puutarhaani. Niitä ihania, jotka eivät nousseet enää talven jälkeen ja joiden jättämä aukko on nyt kukkapenkissäni. Miten joku voikaan tietää, että kaipasin juuri näitä pihaani, meillähän täytyy olla vähintään telepaattinen yhteys toisimme! 

”Luin blogistasi”, oli selitys. Häkellyin aidosti ihmetyksestä.

Välillä sitä unohtaa, että jos julkisesti kertoo jotain, joku saattaa lukea sen. Ehkä en ole päässyt vielä aivan tähän blogitodellisuuteen mukaan, koska puutarhablogin kommenttilootan puolella on täällä Lilyssä melko hiljaista, sitä jotenkin kuvittelee, että ne (te) tuhannet kuukausittaiset lukijat ovat (olette) jotenkin anonyymejä ohikulkijoita, jotka eivät ole (ette ole) minun tuttujani. Nyt siis tähän kohtaan ryhtiliike Kerttuslassa, siellähän te olette! Että te ette ole pelkkää dataa Google Analyticsin tilastoissa vaan ihan oikeita lukijoita: tuttujani ja iso liuta tuntemattomia, jotka tulette tänne uskollisesti kurkistamaan pihani kuulumisia. Kuka katselee kuvia, kuka seuraa taisteluani kortetta vastaan, kuka etsii tietoa kasveista, kuka kaivelee taas esiin mustikkamuffiniohjetta tai raparperin käyttöideoita.

Terve vaan teille kaikille! Tässä on viimeisimmät kuulumiset:

Särkynytsydän_Kasvihormoni.fi 3.jpg

Kaivoin kukkapenkin multiin kaksi hyvää koloa, joihin siirsin saamani taimet. Kiitin kasvien tuojaa sekoittamalla istutuskuoppaan hevosenlantaa, joka sekin oli hänen pollensa rouskutuksista lähtöisin. Nyt lahjasi saavat nauttia toisistaan! Ja sitten kun sinulla on se oma pihaläntti, tuon näiden taimien kasvusta puolet sinulle takaisin. Kipataan sinnekin pollen parasta sekaan, laitetaan tuolit istutusten viereen ja juodaan siinä toinen mukillinen kahvia elämän kunniaksi. Nautitaan siitä, että sekä ystävyys että kasvit kasvavat ajan kuluessa, tunteet kiinnittyvät siihen, mitä näemme ja muovaavat silmiemme tuomaa viestiä aivoissamme.

Nämä sydämet ovat tällä hetkellä parasta pihassani, aito muistutus ystävyyden olemassaolosta.

Särkynytsydän_Kasvihormoni.fi 1.jpg

Nyt kun pääsit tänne asti, kerrohan minulle mielipiteesi. Ovatko sinusta vaaka- vai pystykuvat parempia katsella blogissa? Jätä viestisi mielellään jollain nimellä tai nimimerkillä, niin voin viritellä ystävyyttä myös sinun kanssasi, joka olet tavallisesti minulle pelkkää tilastodataa ruudulla. Tiedän kuitenkin, että olet olemassa. Sinun vuoksesi haluan pitää tätä blogia jatkossakin.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Toiset kehottavat, minä testaan

Leimujen_latvominen_Kasvihormoni.fi 1.jpg

En ole kovinkaan kummoinen tarhuri, mitä tulee omin päin asioiden tekemiseen. Kopioin neuvot muilta ja varastan ideat sumeilematta sieltä, missä näen jotain kaunista. Yksi varkaukiseni paikoista on tanskalaisen Claus Dalbyn taiteelliset taidonnäytteet, joita hoidetaan ammattimaisesti ja pikkutarkasti. 

Claus on monen kikan tarhuri ja häneltä olen bongannut neuvon, jolla syysleimujen kukintaa saa jatkettua viikoilla. Se on puskien latvominen, mikä pitää tehdä jotakuinkin nyt. Testaan toimenpidettä ensimmäistä kertaa omiin puskiini.

Leimujen_latvominen_Kasvihormoni.fi 3.jpgIdeana on, että syysleimut latvotaan kasvamaan kolmeen eri korkeuteen. Noin puolet pehkosta jätetään koskematta, neljänneksestä katkaistaan latva kahden ylimmän lehtiparin alta ja neljänneksestä viedään neljä ylintä lehtiparia. Varret katkeavat sormin napsauttamalla, mutta tietysti toimen voi tehdä myös saksilla tai sekatööreillä (puutarhasaksilla)

Leimujen_latvominen_Kasvihormoni.fi 2.jpg

Latvomisen jälkeen varret haarautuvat ja kukkien määrä tuplaantuu. Samalla kukinnan pitäisi porrastua: ensimmäisenä kukkansa tulevat aukaisemaan latvomattomat taimet, seuraavana vain hieman typistetyt varret ja näiden jälkeen vielä nuo pisimmän pätkänsä menettäneet varret.

Leimujen_latvominen_Kasvihormoni.fi 4.jpg

Katkotuista latvoista voi tehdä vielä lisää uusia taimia, sillä leimu kuuluu niihin, joka juurtuu kesäpistokkaista. Tuosta pätkästä nipsaistaan yhden lehtiparin verran pituutta pois alapäästä. Seuraava lehtipari riipaistaan pois ja pistokas tökätään maahan juurtumaan. Maan pitää olla ilmavaa ja kuohkeaa, jotta juurtuminen on varminta, eikä se saa päästä kuivumaan kokonaan. Sateinen viikko on siis paras aika tällaisten suoraan kukkapenkkiin tökittyjen pistokkaiden ottamiselle.

Saa nähdä, miten minun kokeiluilleni käy: joko minulle tulee upea kukkaloisto tai lopputuloksena on yhden kesän menetetty kasvu. Uskon silti vakaasti onnistumiseen, sillä Claus Dalbyn neuvoihin voi yleensä luottaa.

Hyvinvointi Sisustus Mieli