Pelastakaa kukkakaunotar Kärhö
Kukkakaunotar, keväthuuman hurahdus Clematis ’Guernsey Cream’ kasvattaa kauniita versoja vielä lähes tyhjässä kasvihuoneessa. Se saa toistaiseksi vallata tilan lähes kokonaan itselleen, seurana on vain pari kennollista taimikasvatuksia. Kennolevyseinät ovat pitäneet kasvarin lähes joka yö plussalla, vaikka seinien ulkopuolella on ollut välillä pakkasta, joten kärhöllä on ollut lokoisat olot nautiskella elämästään. Ensiyönä on taas sääennusteen mukaan koetteluksen yö, on ihme, jos maa ei ole aamulla kuurassa. Varmuuden vuoksi kävin levittämässä kasvatuksille vielä kuplamuovia suojaksi, se on mukava lisäeriste kasveille eikä niitä tarvitse välttämättä roudata yöksi sisätiloihin.
Kärhöihastuksesta on menossa jo toinen versio tänä keväänä. Hankin ensimmäisen samalla, kun ostin riipparaidan portin pieleen. Kärhö viekotteli minua usealla lupaavalla nupullaan mutta sen houkutus oli pettävää: taimessa oli tauti, joka lakastutti sen alle viikossa.
”Lakastumistauti,” diagnosoin nettikeskusteluiden perusteella ja kotilääkärin pätevyydellä, mutta koulutettu kollega viherosastolla ei osannut olla varma taudin laadusta. Samaisten keskusteluiden perusteella epäilin saman erän muidenkin kasvien puhtautta mutta myyjän ammattitaitoisen myyntipuheen perusteella nappasin toisen terveen oloisen taimen kotiin, ihan vaan testimielessä. ”Lakastumistauti,” diagnosoin uudelleen, mutta turhauttavan ajelun ja valittamisen sijaan päätin kokeilla kasvin pelastamista kotikonstein.
Lakastumistauti on sienitauti, joka on kasvin kasvualustassa. Siitä se leviää kasviin ja lakastuttaa versot yksi kerrallaan: ensin nuupahtaa yksi lehti, sitten lerpattaa koko varsi ja lopuksi koko kasvi muuttuu ruskeaksi ja kuolleeksi – lakastuneeksi. Hoidoksi neuvotaan kasvualustan vaihtamista puhtaaseen ja saastuneiden versojen leikkaamista pois. Samalla kehotetaan laittamaan kasvin pinnalle elotonta kasvualustaa kuten hiekkaa, jonka kautta sieni ei pääse siirtymään kasviin.
Kärhön kasvuturve oli suhteellisen helppo huuhtoa vesiämpärissä irralleen juurakosta, mukaan ei katkennut yhtäkään juurenpalaa. Leikkasin kaikki pientäkin lehtien lerpattamista osoittavat varret pois. Kärhö oli saanut Kerttusen ensiapuklinikan toimenpiteet ja siirtyi pidempiaikaisten potilaiden osastolle letkuruokintaan.
Kärhö viihtyy hyvin kalkitussa maassa, se myös vaatii paljon ravinteita kukkiakseen hyvin. Niinpä päätin koettaa munankuoriprojektini tuotoksia kärhölle: sekoitin sille uuden kasvualustan puutarhamullasta, palaneesta hevosenlannasta ja kananmunakuorimurskeesta. Lisäksi käytin netistä löytämääni kikkaa asettaa munankuoria ruukun pohjareikien peitteeksi, mikä toimii mukavammin kuin vaihtoehtona olleet pikkukivet!
Samalla, kun vaihdoin kasvualustan, siirsin pikkuruukussa kasvaneen kärhön astetta isompaan ruukkuun. Myöhemmin kärhö pääsee suureen ruukkuun riipparaidan kaveriksi. Juurenniskan yläpuolelle laitoin perliittiä (vai olikohan se nyt vermikuliittia, en koskaan muista niiden nimityksiä oikein), jotta mahdolliset taudinaiheuttajat eivät pääsisi leviämään kasviin uudelleen.
Voila!
Tosin se voila oli vähän lyhytaikainen, sillä myös loput kärhön maanpäälliset versot alkoivat nuokkua seuraavana päivänä. Niinpä naksaisin armotta kaikki versot pois ja nostin kipon kasvamaan kasvihuoneeseen. Pidin pienen jäähyväispuheen kaikille poistamilleni nupuille ja vieräytin harminkyyneleen aikaisen kukinnan muistolle. Tämä kannatti, sillä ei mennyt kuin muutama päivä, jonka jälkeen kasvi alkoi kasvaa uutta versoa.
Kärhö on pelastettu, ensiapuklinikka on ansainnut paikkansa tautisten kärhöjen ykköshuoltajana! Toivon uudelleen versovalle köynnökselleni pitkää ikää riipparaidan kaverina ja kauniita kermaisia kukkia ydinkesän ajasta eteenpäin!
