Puuhapisteen parempi ilme

Jokaisessa pihassa on puuhapiste. Kenellä se on pieni tavaralaatikko, kenellä iso organisoitu maatalon piha, mutta siellä se jossain kuitenkin on. Yleensä se on poissa silmissä, tai ainakin sen on ajatus olla piilossa.

Oma puuhapisteeni on hajotettuna käytännöllisesti kahtaalle: pihavarastoon kasvimaan viereen ja katokseen kukkamaan viereen. Jälkimmäinen on tähän asti ollut oikea rytöläjä, mutta nyt tein makuuhuoneemme ikkunan takaisesta maailmasta hieman esteettisemmän kolon.

Löysin täyspuisen lipaston vanhasta osto- ja myyntiliikkeestä sekä kaksi meidän pihan punaista ruukkua kirpparilta, ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt löysivät hanskat, kuokat ja kumisaappaat piilonsa ja aamulla verhoja avatessa saan katsella ruukkujen somistuksia. Asettelin ruukkuihin istutusta odottavat pallotuijat ja päivän kitkemisjätteet. Kaunista! Ainoa särö silmään on muoviset kastelukannut, joiden rivi leviää joskus kymmenenkin yksilön iloisenkirjavaksi läjäksi. Niin, ja tietysti kaikki muut käsistä lasketut ja vain väliaikaisesti katokseen sijoitetut tavarat. Ja tietysti se puutarhakeinu, jota ei olla vielä ennätetty koota tuohon lipastoa vastapäisen seinän viereen.

Etsiskelen vielä veden varastointia varten paria muuta puista tiinua olemassaolevan rinnalle. Onneksi meidän pihassa ei olla jäniksen selässä: hankin astiat, kun ne tulevat vastaan. Sitä ennen vettä käytetään suoraan letkusta ja maksetaan vesiyhtiölle reilu korvaus sen käytöstä.

Huomenna alkaa virallisesti elokuu, elonkorjuussa meillä ollaan oltu jo onneksi pidemmän aikaa!