Puutarhahullun dyykkauspäivä

Tiedätkö, kuinka sisustajat hehkuttavat, kun he löytävät jonkin iiihanan, kunnostettavan huonekalun jonkun roskalavalta? No, minä hehkutan, kun löydän jonkun salaisen metsäkompostin tai vielä parempaa, purettavan pihan. Ne ovat nimittäin pihanlaittajan aarreaittoja.

Muutama hetki sitten tajusin, että tuosta viereisen tien varresta puretaan kaksi kuusikymmenluvun taloa jonkun uuden bulkkituotantorivarin tieltä. Pääsin purkuporukan luvalla työmaalle lapioineni ja kottikärryineni. Ja voih, mikä tuhansien eurojen aarreaitta olikaan avautunut eteeni! Oikea puutarhahullun joulu, mutta ilman lunta!

Kaivoin mukaani sen, mitä yksi nainen kykenee ja saa kottareihin mahtumaan. Kultapiiskuja, atsaleoja, valtavan villiviinin juurakon, ison syyshortensian ja röyhytattaren nyt ainakin. Kasveja olisi lähtenyt mukaan varmasti paljon enemmänkin, mutta minulla oli sillä hetkellä vain pari tuntia aikaa siirtää ja laittaa kasvit istutuskuntoon. Toisin kuin huonekalut, avojuuriset kasvit eivät kestä kuolematta päiväkausia.

Nyt aarteeni odottelevat pääosin väliaikaissijoituksessa varsinaisten istutuspaikkojen valmistumista. Elättelen suuria toiveita siitä, että kasvit heräävät eloon vielä ensi keväänäkin.