Puutarhatonttujen vapautusrintama on voittanut!

Extra, extra, read all about it! Puutarhamaailmassa kohisee. Uutinen on paitsi puutarhailun ytimen, Englannin huulilla, myös Suomalaisen yleisen radion linjoilla: Kuninkaallinen puutarhaseura on vapauttanut puutarhatontut! Hurraa, tasa-arvo on koittanut pienille pullukoille muovifiguureille myös Chelsean puutarhanäyttelyssä! Keijuja tämä vapaus ei kyllä vielä koske, joten eiköhän tässä jonkun feministin pidä vielä nousta barrikaadeille.

Ooh, Chelsean puutarhoja, aah ihania, ja nyt näihin mallipihoihin voi vielä lisätä puutarhatonttupyhimyksiä!

Chelsean puutarhanäyttely on maailmanlaajuinen puutarhahullujen vierailukohde, sitä voi vallan mainiosti verrata Mekkaan. Tämän kevään pyhiinvaelluksen ajankohta on 21.-25. toukokuuta, jolloin tuhannet ihmiset kiertävät näyttely-ympyrää huokaillen ja kokien pyhää puutarhahurmosta. Tässä kohteessa saa toki pitää kengät jalassa mutta paikanpäällä on hyvä tehdä rituaalisia kamerannostoja ja ihailevia huokauksia vähintään kerran jokaisen näytepuutarhan kohdalla; pyllistely ei ole pakollista, mutta uskon, että sitäkin tapahtuu. Ainakin nyt, kun innokkaat vieraat etsivät puolittain piilotettuja tonttuja, joita katol(l)isten puutarhanhoitajien on syytä tervehtiä pirskottamalla pyhitetyn lintukylvyn vettä ja viskomalla ympäriinsä maariankellon (Campanula medium) tai mooseksenpalavanpensaan (Dictamnus albus) siemeniä. 

Kiinnostuito? Pidä kiirettä, sillä liput tapahtumaan myydään loppuun kuin Madonnan konserttiin ikään. Vielä ehdit yrittämään onneasi Kuninkaallisen puutarhaseuran käyttämästä lippufirmasta! 

Itse aion ihailla toisten ottamia kuvia myöhemmin puutarhalehtien sivuilta, kuten vaikka tuosta yllä olevasta kuvasta. Huokailen tällöin itsekseni mantraa ”ooh, kaunista, kaunista, ihanaa” ja pohdin joka kuukausi, miten meidän keskusaukiomme (jota ei vielä ole) ympärille voisi tehdä kulloinkin esitellyn tyylisuunnan mukaisen puutarhan. Eihän näihin ideoihin tarvita kuin mallikuva, riuska toteuttaja ja kasa palanutta hevosenlantaamultaa (tai vaihtoehtoisesti kiviä ja soraa sekä romurautaa)!

Lisäksi tarvitaan tietysti ne kasvit, jotka pitääkin laittaa kasvamaan siemenestä palttiarallaa nyt ja seuraavan neljän kasvavan kuun aikana. Olenhan kuitenkin sen verran vihkiytynyt alalle, että muistan isomummoni opit kuun vaiheista ja osaan lukea keltaista Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston tekemää kalenteria, sitä kotimaista puupäätarhurin pyhää kirjaa. Tai ainakin melkein, varmuuden vuoksi tarkistan asian Internetistä. Pitkiä pellavia vaan kaikille, jotka aikovat saada niistä elantonsa kuluvana vuonna. Kuu on nouseva ja rattikelkat ovat laskevia, joten sadon määrä on taas ennustettavissa. Siitä vaan laskemaan!

Lieneekö syy siinä, että katolisuus hävisi maastamme palttiarallaa viisisataa vuotta sitten ja patsaspalvonta samalla; puutarhapyhimyksistä pidän sen verran, että näin Teknisen tukeni kanssa kerran yhden hyvän puutarhatonttupatsaan. Se makasi mahallaan ja puukko törrötti iloisesti keskellä selkää. Melkein ostin sen. Melkein.

Kuva on täältä.