Syysalehamsteri, päivää!
Kauppojen perennavalikoimien poistomyynti saa pihaharrastajan hurahtamaan totaalisesti. Kasvit ovat mielestäni kalliita, ja kun niitä saa yhtäkkiä puoleen hintaan tai edullisemminkin, pieni sisäinen hamsteri herää kesähorteestaan. Ooh, valkoisia kesäpikkusydämiä! Aah, niille kaveriksi purppuralehtisiä keijunkukkia! Ja vielä punalatvaa, ja pari kärhöä, ja ehdottomasti sitä, tätä ja tuota… Kurjenpolvia unohtamatta. Olo on kuin pihanlaittajalla, joka on löytänyt purettavan talon pihan, johon pääsee vapaasti kuokkimaan.
Tämä ’Piilu’-kärhö nyt oli vaan pakko hankkia, koska puutarhaystäväni kehui sitä niin kauniiksi ja vakuutteli helpoksi kasvattaa. Sen paikka olisi tosin siinä, mistä on aiemmin kuollut kaksi köynnöstä lakastumistautiin, joten mietin vielä, vaihdanko paikan mullat taudin karttamiseksi vai istutanko sittenkin muualle. Mielipiteitä saa antaa!
Kuokin istutuspaikkaa syyshankinnoilleni talon eteläseinustalla olevaan rinteeseen. Siinä kasvaa toisesta kesästään selvinnyt päärynäpuu, jonka juurelle pitäisi saada kasvamaan muutakin kuin viisisenttisiä kivikkokasveja. Ne kun ovat käytännössä piilossa kaikkivoipaisen kortteen ja villiintyneen nurmiheinän alla. Korte on voitolla meidän tontilla, enää en edes kuvittele pääseväni siitä eroon.
Tämä postaus vastaa myös blogin esittelypalkissa olevaan kysymykseen kolmosvyöhykkeestä ja päärynäpuusta: Mojovan kokoiset päärynät kasvavat pulleina istutusalueen keskellä töröttävän puun oksilla. Puuhun on ympätty kolmea eri päärynälajiketta, joiden nimet ovat tietysti juuri nyt hukassa. Kaikkein pienimmät ovat makeita kuin keskieurooppalaiset isosiskonsa ikään, rapeita ja herkullisia ennen ylikypsymistään. Nämä kuvan pullerot ovat puolestaan mehukkaita ja pehmeitä eivätkä häviä maussaan tippaakaan ulkomaisille suosikkipäärynöilleni. En edes tiennyt, että tällaisia herkkuja voi kasvattaa Suomessa! Kolmas lajike ei tuottanut tänä vuonna lainkaan kukkia, joten toivottavasti tulevina vuosina on tiedossa positiivisia yllätyksiä. Tuossa parin kilometrin päässä kasvoi valtaisa päärynäpuu, jonka oksat olivat pullollaan näiden isojen päärynöiden näköisiä hedelmiä. Uskaltaisikohan sitä haastattelemaan talon asukkaita, jotta saisi tarkemmat tiedot heidän päärynäpuunsa historiasta ja kasvattelun menestyksestä?
Sitä odotellessa jatkan puun kasvutasanteen kuokkimista, haen siihen kärryllisen palaneita hevosenjätöksiä ja pääsen sen jälkeen siihen parhaaseen osaan, hamstrattujen kasvien istutuspuuhaan.
