Tag: puut

Parasta yksin matkustettaessa? Minusta se, että saa ihan itse päättää, mitä tekee. Tai ei, ehkä kuitenkin se, että koko auton tavaratila on varattu vain yhdelle kulkijalle ja hänen tarpeellisille tavaroilleen. Tai asioilleen, tai minun tapauksessani kasveille, en minä juuri tavaroita hamstraile tai kanna mukanani. Ystäväni on luopumassa omasta iki-ihanasta pihastaan (Etelä-Suomen lukijani, tämä on kaupan) […]

Puutarhuri on jäässä, tai olisi, jollei olisi pukenut päälleen nyt kolmena päivänä pitkää untuvatakkia. Enpä olisi uskonut sunnuntaina bikineissä hipsiessäni, että seuraavana aamuna kaivan talvivaatteet esiin. Pihan kasvit hyytyivät yhtä nopeasti kuin minäkin. Siinä, missä viime viikolla kaikki kasvoi kohisten, on kaikki seisahtunut.  ”Stop! Nyt menee liian lujaa!” huusi koillistuuli ja puhalsi pelin seis. Ja […]

Viikonloppuna ollut lauhempi talvisää suosi naapurin koiran ulkoiluttajaa. Metsässä hölkötellessä tein erinäisiä visuaalisia havaintoja ympäristöstä – ja siellä liikkujasta. Tässä kuuden kärki havainnoistani, lopussa kotona syntynyt ekstrahavainto. 1. Lunta on vähän. Tosi vähän. Tiheässä kuusimetsässä lunta on hädin tuskin maan peitteenä, muuallakin varvikko törröttää selkeästi esillä. Ensi kesänä näkee, miten puolen metrin lumivaippaan tottunut aluskasvillisuus […]

Syksy ei ole mitään ilman kaunista ja hehkuvaa ruskaa, josta on totta tosiaan saatu nauttia tänä vuonna. Syksyisin sanastoni vahvistuu sanoilla ooh, uskomatonta, huikeaa ja mieletöntä sekä lausahduksella ihan käsittämättömän upeaa. Elinpiirini puista minut ovat pysäyttäneet ja saaneet haukkomaan henkeäni erityisesti punahehkuiset pilvikirsikat ja tuohituomet, kirkkaankeltaiset haavat sekä monenväriset vaahterat. Pensaista koristearonia on mielestäni ylitse muiden. Miten […]

Eihän sieltä meidän pihasta löydy vieläkään mitään kuvattavaa. Arkistoja siis: Vielä kaksi viikkoa sitten ei olisi uskonut, että reilun kuukauden päästä tämää näky kohtaa jälleen vanhoja omenapuita.  Mielestäni alkukesän paras näky on kymmenmetrinen omenapuu, joka on täynnä valkoisia tai vaaleanpunasävyisiä kukkia. Saman hurman tuottaa päärynä- tai kirsikkapuu, viisaiksi varttuneina. Yksi toisensa jälkeen, vuoronperään ne puhkeavat […]

…Ainakin meidän pihalla. En nimittäin ole hankkinut pupuja varten varsinaista talviruokaa, pikemminkin päin vastoin. Suunnittelen kovasti pupupaistin tekemistä, kunhan vaan naapurin metsästyskoira taas poikkeaa sopivaan aikaan pihallemme. Tervetuloa ihan milloin vaan, ja jalkaakin saa nostaa portin pieleen ihan vapaasti! Tästä se meni, viittelöitiin aikoinaan kummelissa. Minulla on vaan pupusta vähän enemmän todisteita kuin heillä erikoisraportin […]

Suunnittelen tässä pihamme syvintä olemusta juuri sopivasti suosikkipuutarhatonttuni Pentti Alanko avautuu asiasta: ”Kun suunnittelee puun istuttamista, pitäisi samalla valita myös sen seuraksi jokin pensa, peittokasvi tai saniainen sekä sipulikukkia ja koristeheiniä. Näin puutarhaan saadaan luonnollisia näkymiä, varsinkin kun tiedämme, että meillä ei ole yhtään savannipuuta, joka viihtyisi yksinään avoimella nurmikolla kuten Afrikassa.”  (ViherPiha 12/2012) Jesh, […]

Talven ja kesän erot ovat suuret Suomen eri osissa, ja silti puutarhahulluja onnistuneine puutarhaluomuksineen löytyy joka puolelta. Maamme on jaettu kahdeksaan eri kasvuvyöhykkeeseen, joista ykkönen sijaitsee eteläisellä merenrannikolla ja kahdeksikko Suomi-neidon pään korkeudella. Yksi sinnikkäimmistä hulluuden ja sen tuottaman nautinnon esimerkeistä on mielestäni tämä Suomen pohjoisen perukoilta löytyvä upea puutarha. Kun ensi kerran näin tuon […]

Naapurit manailivat sunnuntaina mennessään levittämään verkkoja omenapuunsa suojaksi. Kulmakuntamme rusakot olivat nimittäin jo ehtineet käydä antimilla, vaikka maa ei ole edes vielä roudassa ja vihreys loistaa hangen tilalla. Ensin ne syövät kaikki herkkupuut: omenat, päärynät, luumut ja kirsikat. Keväällä, kun ruuasta on pulaa, ne siirtyvät vähemmän maukkaiden puiden, kuten pihlajoiden kimppuun. Pihoista häviävät meillä päin […]

Pidän vanhemmista miehistä, tai pitäisikö yksilöidä, että erityisesti kaljuuntuva ja maksaläikkäinen Pentti Alanko on mieleeni. Nytkin tämä charmantti vanha herra julisti ViherPihan sivuilta minulle ihanaa ilouutista: ethän haravoi syksyn lehtiä. Tällaisen huomionosoituksen jälkeen hienoinen puna nousi poskille ja hylkäsin ajatuksen kapeavartisesta mustaoranssiin sonnustautuneesta partneristani, jota ajattelin ulkoiluttaa tänään. Sen sijaan tallensin lehtien väriläiskiä kameran linssin läpi. […]