Tag: tosi jees!

Minulla kävi vieraita, jotka toivat tuliaisia.  Sain kassin, jossa oli kaksi särkynyttä sydäntä puutarhaani. Niitä ihania, jotka eivät nousseet enää talven jälkeen ja joiden jättämä aukko on nyt kukkapenkissäni. Miten joku voikaan tietää, että kaipasin juuri näitä pihaani, meillähän täytyy olla vähintään telepaattinen yhteys toisimme!  ”Luin blogistasi”, oli selitys. Häkellyin aidosti ihmetyksestä. Välillä sitä unohtaa, […]

Tulppaanien valtakaudesta on siirrytty laukkojen valtakauteen. Pihani kuningatar on laukka Allium hirtiflorum album, valkopalloinen kaunotar, joita löytyy täysi viidenkymmenen yksilön rivi meitä ja naapuria erottavan aidanalun vierestä.  Samalla, kun tulppaanit pudottelevat viimeisiä terälehtiään, nämä laukat ojentautuvat ylös ja avaavat kukintonsa näyttävästi esiin. Ne ovat kuin vieressä vaatimattomampina pullistelevat voikukkien hahtuvapallot mutta toisin kuin ne, nämä isommat […]

Kolmetoista. Niin monta ukkolaukkaa löytyy etupihan ukkolaukkamerestä tänä vuonna. Surkea esitys, varsinkin, kun ennen ukkolaukat ovat olleet uskollisen pysyviä kumppaneita. Viime vuonna paikalla näytti tältä: Ja nyt siis jäljellä on vaivaiset kolmetoista palleroa. Kolmetoista! Talvi kohteli kaltoin näitä sipulikukkien aatelistoa, joiden katoamisprosentti on aiemmin ollut viiden tietämillä. Nyt se on huimat yhdeksänkymmentä. Loistoa nousi korvaamaan autiotontilta nyysityt […]

Lumihuppuinen malli, kuohuva putous, huima kasvaja, mallimaailman hongankolistaja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kaikki niistä kuvaavat alkukesän kaunokaista omalla, hellivällä tavallaan, kun puupäätarhuri ihailee jotain, mikä on ottanut kasvaakseen. Kärhöjä on kahdenlaisia: on niitä, jotka kukkivat alkukesästä ja niitä, jotka kukkivat loppukesästä. Alppikärhö ’albina plena’ kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Se on tehnyt syksyllä kukkanuput valmiiksi […]

Keräsin lasiin pöydälle idänsinililjoja, ihan vaan siksi, että kasvi on huikaiseva. Tuollainen pikkuinen tähtipää, yksi kukka tuskin enempää kuin sormenpään kokoinen, mutta mihin kaikkeen se pystyykään! Olen henkinyt keuhkoni täyteen ihastusilmaa useita kertoja tänä keväänä. Miltei kaikki kerrat on johtuneet idänsinililjamerestä, joka velloo jonkun vanhan pihan lehtipuiden juuressa. Nimen omaan vellominen on tilannetta parhaiten kuvaava […]

Kuukauden kasvini on paju pulleine ja pörhöisine kissoineen. Vaikka kevät on ollut kuinka ajoissa, ei meillä vielä kasva juuri mikään muu, mikä on sinällään onni, sillä pakkaset eivät suinkaan ole loppuneet lumentulon kanssa yhtäaikaa. Ostin meille portinpielen ruukkukasviksi riipparaidan. Olen ihaillut sitä useana vuonna mutta en ole ajatellut, että sitä kannattaisi ostaa – kuka nyt […]

Anopin pihassa kasvaa mitä upein pioni. Lajike lienee Sarah Bernhardt, sillä se on kaunis kuin näyttelijä itse. Täyttä belle epoque’ia, joka terälehti, kaikki kukinnot, jokainen pallo. Viime kesänä kastelin pihan kukkasia anopin ollessa matkoilla. Helle oli hirmuinen ja kukat loistivat vain lyhyen hetken, joten pihistin salaisen puutarhan kaunottaret meidän keittiöpöydän varjoisuuteen. Maljassani ei ollut mitään […]

Tein sen taas, nimittäin aloitin lintujen ruokinnan liian myöhään. Tai en ole varma: tinttejä pyörii talipalloillamme tasaisin väliajoin nokkimassa iloa elämäänsä ja ravintoa höyhenpeitteen alle. Tarkasti ottaen talipalloja on tarjolla vain yksi kerrallaan, kaunissa ekaluokkalaisen nikkaroimassa isänpäivälahjatelineessä, mutta varapalloja on purkki pullollaan, joten enemmänkin nokkijoita saisi käydä. Mutta kauralyhteestä en ole osuttanut yhtään tinttiä tai […]

Uuden vuoden alussa on hyvä aloittaa jotain uutta ja minä päätin tänä vuonna kuvata aina kuun kymmenennen päivän tienoilla jonkun kasvin, joka on sykähdyttänyt minua jollain erityisellä tavalla. Kävelin toissapäivänä hämärällä ja lumettomalla pihalla ja ihmettelin, kuinka kauniilta maa näyttää ikivihreiden kasvien peittämänä. Kaikkein kauneimmalta näistä näytti tuivio, jonka vihreiden neulasten kuorruttamat oksat helmeilivät sateen […]

Syyskuu hehkuu kuin kesä olisi vielä täällä! Paitsi, että vähänhän nuo puut jo rusottavat ja yrittävät vihjata vuodenkierron etenevän. Niinpä minäkin olen herännyt siirtoistutusten tekoon ja siinä sivutuotteena olen saanut paljon uhkeita kimppuja myös sisälle. Anoppi kaivoi liian ahtaasti kasvaneet isomaksaruohot (vai lienevätkö komeamaksaruohoja?) ylös ja kysäisi, josko meidän pihaamme mahtuisi. Tietysti, nyökyttelin, ja otin […]