Tag: tosi jees!

Heinäkuun alussa se alkaa, jalopähkämön kirkkaan violetti kukinta. Uuuh, se on intensiivinen, aah minun lisäkseni siitä tykkäävät pörriäiset.  Tuonne ne lennähtävät, kukan huulien sisälle ja tekevät temppunsa. En ole osannut päättää, kukkiiko jalopähkämö kauan vai vähän aikaa. Olen kellottanut kukinnan noin kahden viikon pituiseksi, tosin yksittäisiä tähkiä nousee vielä sen jälkeenkin. Kasvi saattaa kukkia uudelleen (eli puutarhahullujen […]

Nyt ollaan pyhien asioiden äärellä. Muoto, olemus, väritys, kauneus. Taas yksi kasvi, jossa on ne kaikki. Se on siperiankurjenmiekka. Juhannuksen aikaan esitellään sininen on miekkojen taisto. Ne kohoavat sorturimaisen ylväinä heinämäisen mättään ylle. Varret kohoavat metrisinä pienten lasten yläpuolelle ja kurottavat vielä ylemmäskin kohti aurinkoa. Olen alun perin ottanut siskoni pihalta kaksi pistolapiollista siperiankurjenmiekkaa. Pienin […]

Tämän viikon kasvista minun koneeltani löytyi vain yksi julkaisukelpoinen kuva. Päätin silti ottaa keltamaksaruohon suosikkikasvilistalleni, sillä se on yksi suosikkikasveistani, kuvamäärästä päätellen kuitenkin salarakkaani!  Keltamaksaruoho tulee useimmille pihoille salaa, missä mielessä se lienee vähän rikkaruohojen kaltainen? Ensin ilmestyy yksi pieni nykerö, joka laajenee ja lopulta, mikäli kasvua ei rajoita, yhtenä päivänä jossain soran päällä on lautasen […]

Ukkolaukasta saa vain hyviä kuvia. Se on vähän kuin ne ihmiset (nyt nousee pieni sisarkateus), joiden synnytyssalikuvatkin ovat hehkeitä. Kadehtisin ukkolaukkaa, jos voisin myöntää moisen tunteen olemassaolon, mutta koska ukkolaukka suostuu kasvamaan kauniisti pihassani, en edes harkitse. Supermalli kaveeraa mun kaa! Kesäkuun alussa ukkolaukat nostavat kaulaansa yhä ylemmäs. Pienten nuppien ilmestyttyä varsien päähän käyn päivittäin – […]

Upea, huikenteleva, hyödyllinen maanparannuskasvi – maanvaiva, riesa, ruma törröttäjä ja paha kotoperäisten kasvien tuhoaja. Se se on, lupiini, joka on päässyt mukaan suosikkikasvilistalleni. Nyt saa valita puolensa ja joko nyökytellä innoissaan tai tuhahdella tuohtuneena. Minä nostan peukkuni varmuuden vuoksi kummallekin ryhmälle. Olen yrittänyt kasvattaa keltaista kirjolupiinia viisi eri kertaa. Joka kerta tulos on ollut heikko: […]

Ennen edellistä kotiamme en ollut tutustunut oransseihin kukkiin, en yksinkertaisesti pitänyt niistä. Tein gallupia kavereiden (tai tuttujen tai ainakin pihanpitäjien) keskuudessa ja ei, oranssi ei kuulu heidänkään suosikkeihinsa. Koska olin kuitenkin vuonna 2006  järkyttynyt kotimme seiskytlukulaisesta värimaailmasta, totesin itsekseni, että se nyt pitää vaan niellä. Avitin sopeutumistani tekemällä etupihallemme kukkapenkin, jonka nimesin tulipenkiksi. Kaikki värit […]

Jos joku kasvi pysäyttää kukintansa paksuudella, se on tämä. Siis kesäkuun alkupuolella, heti tulppaanien jälkeen (ja aikaan) pelkkää pientä kukkaa vieri vieressä, metri toisensa jälkeen. Siihen ei pysty edes voikukkapelto, sillä siitäkin näkyy vihreät lehdet alta. Ehei, sammalleimu on jotain ihan omaa luokkaansa, kaikissa sen värivivahteissa. Minä tykkään. Tykkään! Kukintaa löytyy punaisen eri sävyissä, lisänä […]

Sinisenä hohtava matto, jonka alla on vehreyttä loistava lehtipatja. Tällä näyllä saan karkotettua kuukausia vaivanneen kevään kaihon, kun kasvukausi pääsee toden teolla vauhtiinsa toukokuun lopulla. Kevätkaihonkukka kuuluu helppoutensa ja keväisen näyttävyytensä puolesta suosikkeihini. Kukinto muistuttaa kovasti lemmikkiä, mutta se on tummempi, intensiivisemmän sininen kuin lemmikki. Kevätkaihonkukka on melko voimakas leviämään, mutta kuitenkin helppo pitää aisoissa […]

Kultatyräkki on keväällä yksi niistä kasveista, jotka loistavat kevään valoisien iltojen kanssa kilpaa. Se on yksi minun suosikkiperennoistani, joita esittelen tässä kevään aikana – sen mukaan, mitä olen onnistunut tallentamaan parin viime vuoden aikana. Kuvaesittelyjen lisäksi teen rakkaudentunnustuksen ja kerron, miksi nämä kasvit ovat suosikkejani; tarkoitukseni ei ole toistaa ammattilaisten kuvauksia kasveista. Niitä löytyy vaikkapa […]