Väreillä vai ilman?

Kasvihormoni

Olen nyt viikon ajan yrittänyt tallentaa pihan loistokkaita värililjoja kameraani. Nämä liljat ovat hieman huikentelevaisia, ja ne keikistelevät katsojalle ja viekottelevat hehkullaan. Niiden muoto on runsas eivätkä ne piilottele ihailijaansa lainkaan.

Mutta se tallennus! Kuinka vaikeaa voikaan olla saada kuva ilmentämään sitä, mitä toivoisi! Milloin on liian aurinkoista, milloin hämärää. Välillä taustan rakennukset sekoittavat kukkien kauneuden ja välillä kuvaaja tuntuu olleen enemmän kahvilla kuin läsnä itse kuvaustapahtumassa. Pitäisi varmaan käydä jonkinlainen kuvauskurssi tai opetella osaavampien ihmisten kanssa, kuinka kasvikuvissa korostetaan värejä oikein - Kerttusen tädin taidot eivät nyt ihan riitä kaikkeen. 

Onneksi luonto korjaa kuvaajan (ja kasvattajan) erheet ja näyttää juuri siltä, että kyllä se elämä jatkuu tästä ensikin vuonna. Ehkä jopa parin siemenentaimen verran runsaampanakin.

Kuvaajahenkilö ruudun tällä puolella voisi päästä kuitenkin itsensä kanssa selvyyteen siitä, pitääkö kukkakuvien olla räiskyviä vai seesteisiä - ja tietysti siitä, onko liljojen paikka lopulta juuri tuossa kohden pihaa.

Kommentit

tiia_

Ihania liljoja ja ihania kuvia! Kukkien kuvaaminen on kyllä tosi haastavaa (sun kukkakuvat on kyllä poikkeuksetta upeita!). Mun lähes kaikissa perennapenkkiotoksissa komeilee taustalla jotain ei-niin-kaunista: auto, sadevesiastiat, sorakasa tai jotain muuta vastaavaa. Ja sit se valo! Milloin on liikaa, milloin ei tarpeeksi. Juuri eilen yritin napsia kuvia pioniunikon nupuista ilta-auringossa, ja eihän siitä mitään meinannut tulla. Pitäis varmaan opetella kuvaamaan... :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Liljat ovat kyllä ihania, kunhan ei satu liljakukkoja paikalle. Noiden summassa hankittujen liljojen yhdistelmä kyllä vihloo sen verran silmää, että siirrän ne erilleen toisistaan. Jotenkin nuo supermuhkea valkoinen, herkkä tumma nuokkuva ja jylhänä töröttävä punainen eivät tue toisiaan. 

Mä taidan lukea liikaa ammattikuvaajien blogeja, kun omien kuvien kritiikki on niin korkealla. Eli kiitokset kehuista! Eihän sitä pitäisi tietenkään verrata harrastajan ja ammattilaisen lopputuloksia toisiinsa :). Hulluksihan siinä lopulta tulee. Tietysti kuvausta vaikeuttavat myös taustalla auttamatta näkyvät naapurien rakennukset ja usein myös lasten lelut. Onneksi on kohtalaisen hyvä kamera, jonka säädöt ovat itselle tutut, niin sillä pääsee tarkkaan valitun rajauksen kanssa pitkälle!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.